Lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt, selviää tänään julkaistusta koululaisten Move!-mittaustuloksista.
Erityisesti 5.-luokkalaisten kestävyyskunto on laskenut tasaisesti siitä lähtien, kun valtakunnalliset mittaukset aloitettiin vuonna 2016. Mittauksiin osallistuvat vuosittain käytännössä kaikki Suomen 5.- ja 8.-luokkalaiset.
Tänä syksynä esimerkiksi viivajuoksussa 5.-luokkalaisista tytöistä 41 prosenttia juoksi korkeintaan hieman yli 3 minuuttia eli 460 metriä ja pojista 45 korkeintaan 4 minuuttia eli 580 metriä. Viivajuoksussa oppilas juoksee 20 minuutin matkaa edestakaisin määrätyssä kiihtyvässä tahdissa.
Trendi on todella huolestuttava, arvioivat Move-järjestelmän kehittämispäällikkö Mikko Huhtiniemi ja johtaja Tommi Vasankari UKK-instituutista.
– Se voi johtaa merkittäviin kansanterveydellisiin ja -taloudellisiin haasteisiin tulevaisuudessa. Jos toimintakyky on oikein heikko, ei välttämättä ole (aikuisena) riittävää työkykyä. Tai se voi johtaa siihen, että suuret kansantaudit kuten kakkostyypin diabetes yleistyvät, Huhtiniemi sanoo.
– Huono kestävyyskunto on riskitekijä samalla tavalla kuin kohonnut kolesteroli, pielessä oleva verenpaine tai tupakointi. Siinä mielessä se ei ole pieni juttu, että katsomme, että kestävyyskunto näissä mittauksessa vähän kyykkää, Vasankari kertoo.
Liikkuvuustulokset kuvaavat hyvin istuvan elämäntavan ja liian yksipuolisen liikkumisen haasteita .
Kehittämispäällikkö Mikko Huhtiniemi, Move-järjestelmä
Tulevaisuuden terveydentilan lisäksi kestävyyskunnolla on merkitystä koululaisen arjessa nyt: jaksaako hän arjessa ja riittääkö energiaa vapaa-ajan viettoon vielä stressaavammankin päivän jälkeen.
Muilla fyysisen toimintakyvyn osa-alueilla suomalaislasten ja -nuorten kunto näyttää pysyneen viisi vuotta kutakuinkin samalla tasolla.
– Muilla osa-alueilla ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta toki niidenkin tasoa on syytä tarkastella ja pohtia, sanoo Mikko Huhtiniemi.
Esimerkiksi liikkuvuudessa on ongelmia, pojilla enemmän kuin tytöillä.
5.-luokkalaisista pojista joka kolmas ei selviydy ylävartalon luonnollista liikkuvuutta osoittavasta käsien liikkeestä. 8.-luokkalaisista pojista puolestaan ei saa alaselkäänsä suoraksi täysistunnassa.
Mikko Huhtiniemi korostaa, että liikkuvuus-osion liikkeet onnistuvat, jos lapsella on normaali anatominen liikkuvuus.
– Liikkuvuustulokset kuvaavat hyvin istuvan elämäntavan ja liian yksipuolisen liikkumisen haasteita, Huhtiniemi sanoo.
Fyysinen toimintakyky on mittausten mukaan suurella osalla suomalaiskoulujen oppilaista tasolla, joka saattaa haitata terveyttä tai toimintakykyä. Tämä on kolmiportaisen asteikon alin taso, kun ylimmällä tasolla olevien kunto edistää terveyttä ja toimintakykyä sekä keskimmäisellä portaalla ylläpitää niitä.
Asuinpaikka on yhteydessä mittaustuloksiin.
– On tasa-arvon näkökulmasta on tärkeä tarkastella, onko lapsilla ja nuorilla toimintakyvyn näkökulmasta yhtäläiset mahdollisuudet eri puolilla maata, kommentoi Mikko Huhtiniemi.
Esimerkiksi Uudellamaalla 5.-luokkalaisten tuloksissa on joitakin tuloksia alle koko maan mediaanin, mutta muuten tulokset ovat joko koko maan keskitasolla tai sen yli. 8.-luokkalaisten tulokset ovat Uudellamaalla pääosin koko maan mediaania parempia.
Pääkaupunkiseudulla Helsingin ja Espoon tulokset ovat lähes kautta linjan parempia kuin koko maassa keskimäärin, mutta Vantaalla ollaan joko koko maan tasolla tai vähän alle.
Syitä eroihin voi lähinnä arvailla.
– Kaupungeissa voi olla esimerkiksi paremmat harrastusmahdollisuudet. Tai maaseutumaisilla alueilla voi olla niin pitkät etäisyydet, ettei koulumatkoja pystytä kulkemaan fyysisesti aktiivisella tavalla, Huhtiniemi pohtii.
Move-järjestelmän tarkoituksena on kannustaa ja tukea oppilaita fyysisestä toimintakyvystä huolehtimisessa.
– Painopiste pitäisi nyt siirtää mittaamisesta kehittämistoimenpiteisiin eli mitä rupeamme mittaustuloksilla tekemään. Itse ajattelen, että mittaaminen on turhaa, ellei tuloksia hyödynnetä, sanoo Mikko Huhtiniemi.
Parannuksia tarvittaisiin Huhtiniemen mukaan kaikilla tasoilla perheiden liikuntatottumusten miettimisestä koululiikunnan suunnitteluun. Tulokset myös huoltajien luvalla siirretään kouluterveydenhuoltoon.
– Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja konkreettisia, yksinkertaisiakin keinoja, joilla saadaan innostettua lapsia liikunnan pariin.
Tommi Vasankarikin näkee, että lasten kuntoon voidaan vaikuttaa monilla tasoilla. Koulumatkojen kulkeminen omin voimin on hänen mukaansa jo hyvä alku.