Saapastelusta tulee mieleen aivan tietynlainen käyskentely. Mielikuviin nousee isäntämies kiertämässä peltojaan. Varmat askeleet ja tietynlainen rehvakkuus kuuluvat myös kuvaan. Tässä mielikuvassa saappaat ovat kiiltävät.
Vantaan kaupunginmuseon kokoelmien kumiteräsaappaat vievät ajatukset toiseen suuntaan. Saappaat ovat pohjastaan kuluneet sileiksi ja kumiosia on paikattu useaan otteeseen. Tehdastekoisiin kumiteriin on tikattu nahkavarret kiinni kahdella vierekkäisellä ompeleella. Varsien takasaumoissa sen sijaan on luotettu vain liimaan.
Kuluneita jalkineita on selvästi käytetty pitkään, viimeiseen asti.
Museon kokoelmien kumiteräsaappaat ovat peräisin Kålabackan mäkituvasta, Hämeenkylän Tuomelasta. Pieni mökki tunnettiin 1800-luvulla siinä asuneen pitäjänsuutari Johan Aspin mökkinä.
Vuonna 1990 kiinteistö oli siirtynyt Vantaan kaupungin omistukseen ja Vantaan kaupunginmuseo tallensi kokoelmiinsa noin viidensadan esineen kokonaisuuden. Esineistö oli hyvin vaatimatonta ja kulunutta, kuten vanha mäkitupakin.
Saappaat olivat miesten pääasiallinen jalkine pitkälle 1900-lukua. Nahkasaappaitten rinnalle kehitettiin myös vedenpitävä kumisaapas. 1930-luvun pula-aikana kumia oli kuitenkin vaikea saada.
Toisaalta arvokkaat nahkasaappaat kuluivat ensimmäiseksi juuri teräosasta ja varret säilyivät hyvinä. Kumiteräsaapas oli ratkaisu ongelmaan. Uutuudessa kumia säästettiin ja vanhat nahkavarret saatiin uudelleen käyttöön.
Syntytarinoita on useita, mutta joka tapauksessa keksintö jäi elämään vuosikymmeniksi. Kumiteräsaappaita valmistettiin sekä teollisesti että myös valmiisiin teriin itse varttamalla. Niistä tuli nopeasti suosittuja yleistyöjalkineita. Työjalkineena kumiteräsaappaan syrjäyttivät vasta turvajalkineet.
Vantaan Sanomien ja Vantaan kaupunginmuseon juttusarjassa nostetaan esille paikallista historiaa tutustumalla museon kokoelmiin ja kulttuuriympäristökohteisiin. Kirjoittajat ovat museon henkilökuntaa.
Lisää historiaan liittyviä juttuja löydät täältä .