”Papin työ ei ole mikään satasen juoksu” – Kirkkoherra Jukka Nevalalla on riittänyt aikaa olla pienten puolella, niin ihmisten kuin ötököiden
2
Kirkkoherra Jukka Nevala näkisi mielellään eri estradeilla nykyistä enemmän huumoria. – Tuntuu, että kukaan ei enää uskalla oikein sanoa mitään, kun kaikki minkä voi käsittää väärin, myös käsitetään väärin. Päivi Tuovinen
Katso isompi kuva- Pohdin uudessa kirjassani esimerkiksi sitä, voivatko puut jossain mielessä ajatella. Luonto valmistautuu aina tulevaan ja niin tulisi ja olisi hyvä meidän ihmistenkin tehdä, Nevala uskoo. Päivi Tuovinen
Kutsumus: Vuoden alkupuolella Hämeenkylän seurakunnasta eläkkeelle jäävä Jukka Nevala on työskennellyt Vantaalla yli 40 vuotta. – Vantaalla on aitoja ihmisiä ja reilu tyyli, hän sanoo.
Jukka Nevalan määritelmä työstään on yhdistelmä maratoonaria, maanviljelijää ja palokuntalaista. Papin pitää osata jakaa voimansa oikein tehtävässä, jossa ollaan oikeastaan kaiken aikaa.
– Kun jossain palaa, lähdetään eikä kysellä, mikä aika on ja missä mennään. Mutta sitten kun on vähän rauhallisempaa, voi lähteä hyvällä omallatunnolla vaikka kalaan, hän sanoo.
– Papin työ kentällä ei ole mikään satasen juoksu. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sellaista virkapappeusfilosofiaa, jota edelleen jonkin verran esiintyy.
Nevala asuu Hämeenkylässä, jonka seurakunnassa hän on työskennellyt sen perustamisvuodesta 1985 lähtien, 14 viime vuotta kirkkoherrana ja samalla useita vuosia lääninrovastina. Kun hän helmikuun alussa jää eläkkeelle, virkatyö jää mutta ydinasia, laaja alueen ihmisten ja asioiden tuntemus, säilyy.
– Kun seurakunnan työntekijänä asuu alueensa keskellä, saa hyvän verkoston ja pääsee ihmisiä lähelle. Tuttuja on vuosikymmenten aikana tullut paljon muutenkin, kuten lasten koulunkäynnin kautta. Kolmessa eri koulussa Kaivokselassa, Myyrmäessä ja Hämeenkylässä tuli toimittua johtokunnan puheenjohtajanakin, Nevala kertoo.
Dynaamiset linjat kiinnostavat valokuvaamista harrastavaa Nevalaa. Hän tuumii, että linjojen päästä nurkalta voisi saada hyvän kuvan. Päivi Tuovinen
Ehkä suurin syy laajaan verkostoon piilee kuitenkin Nevalassa itsessään.
– Olen aina halunnut tehdä työtä kentällä, ihmisten parissa. Jokaisen ihmisen elämäntarina on suuri asia, hän sanoo.
– Vantaalaiset ovat mukavia, aitoja ihmisiä. Täällä on reilu tyyli, siksi olen Vantaalla varmaan niin hyvin viihtynytkin lähes koko ikäni, Helsingin Vallilassa syntynyt Nevala kehuu.
Hän muistuttaa, että vantaalaiset eivät ole osa suurta kokonaisuutta vain nykypäivässä, vaan myös Vantaan pitkän ja upean historian ansiosta.
– Siinä historiassa kirkko on vanhin organisaatio, joka tällä alueella on toiminut. Tuhatluvun jälkeen jo ennen kirkkorakennuksia täällä oli sellaisia paikkoja kuin kirkkokalliot, joihin tultiin jumalanpalveluksiin veneellä.
Pappina Nevala toteaa olevansa vanhan liiton mies, jolle perinteiset arvot ovat tärkeitä. Se ei kuitenkaan estä ”liittoon” kuulumattomien kanssa toimimista.
– Olen lähtenyt kansankirkkoajatuksesta, eli että kaikkien kanssa tehdään yhteistyötä ja kaikkia ihmisiä kunnioitetaan ja yritetään auttaa siten kuin vain pystytään.
Toisen kunnioittaminen pitäisi hänestä opettaa lapsille jo hiekkalaatikolla.
– Kiusaaminenhan alkaa usein jo sieltä, kun toinen lyö toista ämpärillä päähän. Järkyttävää on, kuinka se sitten siirtyy kouluihin ja työpaikoillekin. On ollut hätkähdyttävää havaita ihmisten välistä kylmyyttä ja tylyyttä jopa vanhainkodeissa. Kerran näin esimerkiksi, kuinka toinen vanhus istuuduttaessa veti toisen alta tuolin.
Jukka Nevala pääsi välillä mukaan metsänhoitajaisänsä työreissuille ja sai jo koulupoikana tavallista syvemmän vinkkelin metsään ja luontoon. Ötökkähotellit Hämeenkylän kirkon lähellä kertovat luontoyhteyden säilymisestä. Päivi Tuovinen
Yhteisen elämän pelisääntöjen tulisi Nevalan mukaan lähteä lähimmäisenrakkaudesta ja pienen ihmisen tukemisesta.
– Ihminen on sillä lailla nurjamielinen, että meidän on hirveän helppo rakentaa kaikesta riitoja. Menemme joukkoon miettien, mistä voisi olla eri mieltä, kun olisi parempi lähteä siitä mistä voidaan olla samaa mieltä.
Vanhuus ja huumori saavat molemmat Nevalalta 10 pistettä. Molemmissa on viisautta.
– Tykkäsin jo nuorena kuunnella vanhojen ihmisten tarinoita.
Huumorin hän lukee voimavaraksi niin työpaikoilla kuin muualla, mutta kokee sen viime vuosina kadonneen estradeilta.
– Se näkyy politiikassakin. Aika pitkään saa odotella, että kuulee poliitikoilta yhtään humoristista juttua. Nykyään on muotia mielensä pahoittaminen ja huumorin kahlitsee tehokkaasti myös väärinkäsittämisen armolahja. Kaikki minkä voi käsittää väärin, myös käsitetään väärin.
Jukka Nevala on kirjoittanut ja kuvittanut itse otetuin valokuvin kirjoja, joissa yhdistyvät hengellinen sanoma, luonto ja ympäristötietoisuus. Päivi Tuovinen
Vanhan liiton mies on seurakuntansa ensitahdeista lähtien ollut edelläkävijänä kestävän kehityksen edistämisessä. Jo 1980-luvulla huhkivat nuoret Vantaankoskella rantoja puhdistamassa ja ympäristöiltoja järjestettiin niin keväisin kuin syksyisin.
Hämeenkylän kirkko sai aurinkopaneelit katolleen ensimmäisenä kirkkona Suomessa neljä vuotta sitten. Niiden tuottamaa sähkön määrää ja vaikutusta hiilijalanjälkeen voi kuka tahansa seurata näyttöruudulta kirkon aulassa.
Hämeenkylän kirkon aulan näyttöruutu kertoo, paljonko rakennuksen aurinkopaneelit ovat tuottaneet sähköä ja mikä on vaikutus hiilijalanjälkeen. Päivi Tuovinen
Viime keväänä kirkon taakse perustettiin Nevalan aloitteesta kukkaniitty, josta pääsevät nauttimaan myös viereisen kirkkomaan puihin kiinnitettyjen ötökkähotellien asukkaat.
Nevala kertoo oppineensa katselemaan luontoa ja erityisesti metsää eri näkökulmista jo koululaisena, kun pääsi mukaan metsänhoitajaisänsä työreissuille. Valokuvausharrastus ja kiinnostus ekoteologiaan on johtanut jo muutaman kirjankin kirjoittamiseen. Uusin on tulossa ensi vuoden alkupuolella.
– Pohdin siinä muun muassa, pystyvätkö puut ajattelemaan. Kun puu pudottaa lehtensä talven tuloa varten, se valmistautuu tulevaan, kuten luonto aina tekee. Niin tulisi ihmisenkin tehdä. Tämä päivä on hyvä päivä ajatella huomista.
Joulun vietossa saisi arjen ja pyhän ero olla yhtä selvä kuin ennen, Jukka Nevala toivoo.
– Niiden välisen rajan ymmärtäminen, eli se että kaikki ei ole yhtä ja samaa, on ollut kaikissa kulttuureissa ihan perusasioita ja peräisin vuosituhansien takaa, hän kiteyttää.
– Kehitys on valitettavasti vienyt siihen, että nyt kaikesta pyritään tekemään arkea. Tämä kertoo jotenkin yhteisten arvojen riisumisesta, Nevala harmittelee ja viittaa erityisesti kauppojen jokapäiväiseen aukioloon.
– Nykyinen meno vain lisää ahdistusta. Ennen jokainen sai olla kotona hyvällä omallatunnolla, kun tiesi, että kaikki muutkin ovat samalla viivalla. Annettaisiin edelleen ihmisille tämä sama mahdollisuus rauhoittua ja pohtia muutakin kuin erikoistarjouksia. Kunnioitan kauppoja ja kauppiaita, jotka laittavat edes joulupäivänä kauppansa kiinni.
– Kulutushysterialle tulisi kerta kaikkiaan löytää rajat. Maailmassa, jossa elämme, elintaso ja kulutuksen kasvu ei voi olla rajaton.
Jukka Nevala toivoo, että ihmisillä olisi yhtä hyvät mahdollisuudet rauhoittua jouluna kuten aikoina, jolloin kaupoilla ei vielä ollut nykypäivän maksimaalisia aukioloaikojaan. Päivi Tuovinen
Nevala muistuttaa myös, että tämän poikkeuksellisen vuoden jouluna olisi erityisen tärkeää muistaa yksinäisiä ihmisiä joulutervehdyksellä, vaikkapa puhelinsoitolla.
– Ja joulu on hyvä sekä sosiaalisesti hyväksyttävä syy tervehtiä myös naapuria. Kukaan ei pidä outona, jos niin tekee, hän nauraa.
Joulun kristillistä sanomaa kertovan jouluevankeliumin hän sanoo olevan sidoksissa ihmisen omaan kokemusmaailmaan ja puhuttelevan ihmisiä eri tavoin eri elämänvaiheissa.
– Esimerkiksi joulun lapsen syntymä koetaan eri lailla, jos omaan perheeseen on juuri syntynyt pienokainen.
– Keskeistä joulun sanomassa on kuitenkin ilo, jota me kaikki voimme kokea yhdessä, koronajoulunakin.
2
