Hakunilan urheilupuiston latuverkkoon kuuluu 2,5 kilometrin pituinen kilpahiihtolatu, jolla hiihdettiin Suomen Cupin osakilpailu 12.–13. tammikuuta.
Latu on vaativa jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Miksi radan vaativuudesta ei varoiteta?
Vantaan latumestari Juha Savolainen huokaisee ja sanoo puuttuvien latumerkintöjen olevan ikuisuusaihe.
– Ei ole ollut rahaa eikä tekijöitä suunnitella, teettää ja asentaa opasteita, Savolainen sanoo.
Tähän pitäisi tulla parannus, kun urheilupuiston uudistaminen alkaa ensi kesänä.
Kisarata oli avoinna jo ennen Suomen Cupin -kisoja.
Tuolloin hiihtäjät varoittelivat Hakunilan hiihtoladut -Facebook-ryhmässä radasta, jonka vauhdikkaat laskut ovat vaativia kokeneillekin hiihtäjille.
Keskustelijat kertoivat useista pyllähtämisistä ja niitä seuranneita läheltä piti -tilanteista seuraavan hiihtäjän väistellessä kaatunutta.
Sunnuntaina Hakunilassa hiihtäneen Arttu Hirsin mukaan ongelma oli nimenomaan siinä, että kisaradalla oli paljon ja kaikentasoista porukkaa. Jotkut tamppasivat mäkeä farkuissa.
Kyse ei aina ole omien taitojen yliarvioimisesta.
Ensikertaa urheilupuistossa hiihtävä ei opasteiden puuttuessa tiedä, millaiselle ladulle on lähdössä.
Hirsin kanssa hiihtänyt Paul Sjöholm ehdottaa yksinkertaisia merkintöjä, jotka ohjaisivat kilpahiihtäjät ja kuntohiihtäjät omille laduilleen.
Savolainen sanoo, että Vantaan noin 250 kilometrin latuverkostossa on kaksi kilpahiihtolatua, joita voi kuvata vaikeustasoltaan "mustaksi": Hakunilan ja Keimolan kilpaladut.
Kaikki muut ovat niin sanottuja kansanlatuja. Kaikentasoisten hiihtäjien pitäisi pystyä niillä hiihtämään.
Latujen vaativuustason merkitseminen opastauluihin ei ole yksiselitteistä. Vaativuuteen vaikuttaa latuprofiilin ohella keli ja hiihtäjien määrä. Lisäksi kilpalatu ei ole joka vuosi samanlainen.
Ennen Suomen Cupin kisoja Hakunilan kisalenkki oli harvoja paikkoja, joissa ylipäätään pystyi hiihtämään. Kaikki pakkautuivat samalle ladulle.
– Jatkossa on tarkoitus tehdä ensilumenlatua myös tasaisille pelto-osuuksille.
Vaativien laskujen merkitseminen ladun varteen ei latumestarin mukaan ole hyvä ratkaisu. Vauhdikkaasta mutta turvallisesta laskusta tulee vaarallinen, kun hiihtäjät alkavat jarruttaa mäessä auraamalla: latu-ura katoaa ja mäki muuttuu jääksi.
Savolainen ei usko, että vaativan kilpaladun merkitseminen hillitsisi kaikkia menijöitä.
– Ihmiset haluavat käydä kokeilemassa, millainen kisalatu on. Usein henkilökunta huomauttaa asiasta, mutta sinne vaan lähdetään.