Marraskuun alussa pidetyssä Euroopan maiden uimaliittojen kattojärjestön LEN:n (Ligue Européenne de Natation) kokouksessa Sami Wahlmanin valintaa hallitukseen puolsi LEN:n 52 jäsenmaasta peräti 50. Hallituskausi on nelivuotinen.
Vantaalainen Wahlman toimi Suomen uimaliiton puheenjohtajana vuodesta 2013 viime marraskuuhun, jolloin hänen seuraajakseen valittiin Ville Riekkinen.
– Hyviin käsiin jäi, Wahlman toteaa.
Uimaliiton alaisiin lajeihin kuuluvat uinnin lisäksi uimahypyt, taitouinti ja vesipallo.
– Puheenjohtajan työhän on pitkälti asioiden mahdollistamista yhdessä muun hallituksen kanssa tavoitteena esimerkiksi paremmat olosuhteet ja yhtenäisemmät toimintasuunnitelmat.
Wahlman on ollut jo toistakymmentä vuotta LEN:n masters-komitean eli yli 25-vuotiaiden kilpailutoiminnasta vastaavan elimen jäsenenä. Suomen uimaliiton puheenjohtajana hän on tietysti ollut muutenkin tiiviisti mukana LEN:n ympyröissä.
Olisi ideaalitilanne, jos uimahallit avattaisiin seurojen käyttöön.
– Tunnen käytännössä kaikki ihmiset entuudestaan, ja vaikuttamismahdollisuuteni ovat mielestäni hyvät. Mutta valitettavasti laiva ei käänny kovin nopeasti, Wahlman sanoo.
– Kulttuurierot eri maiden välillä ovat isot. Kahden muun pohjoismaiden edustajan kanssa yritämme ajaa käytäntöön parempaa hallintotapaa ja demokraattisempaa toimintamallia. Olisi hienoa, jos asiat neljän vuoden päästä olisivat edes hieman paremmin.
Wahlman on aikoinaan aloittanut uintiharrastuksen Vantaan Uimareissa. Sieltä hän siirtyi valmentajiensa perustamaan Poseidoniin, jonka puheenjohtajanakin Wahlman toimi 2000–2013. Tuota pikaa sen jälkeen Poseidon, Vantaan Uimarit ja Vantaan Vesikot yhdistyivät Vanders-nimen alle Wahlmaninkin ollessa käynnistämässä prosessia.
– Vandersin riveissä harrastan edelleenkin masters-uintia ja valmennankin seuran aikuisryhmää, kertoo Wahlman, joka nuorena poikana kauhoi samoissa altaissa tasapäisesti samanikäisen Antti Kasvion ja vuotta nuoremman Jani Sievisen kanssa.
Polvivamma päätti Wahlmanin tavoitteellisen harjoittelun ja kilpailemisen jo teini-iässä.
– Kehitys taantui ja sen myötä motivaatio hiipui, Wahlman toteaa.
– Suoritin uintituomarikortin jo ennen kuin täytin 15 vuotta ja sain kortin sitten tuon vaaditun iän täytettyäni.
Siitä tavallaan käynnistyi myös Wahlmanin kiinnostus erilaisiin luottamustehtäviin, joita on vuosien varrella todellakin siunaantunut muun muassa hallituksissa, valiokunnissa ja erilaisissa työryhmissä.
Urheilulajien harrastajat kärvistelevät koronarajoitusten vuoksi, kun halleihin ei ole pääsyä muilla kuin erikoisluvan saaneilla huippu-urheilijoilla tai tavoitteellisesti huipulle tähtäävillä. Sami Wahlman ei pureskelematta niele uinnin asemoimista riskien kannalta samaan kategoriaan muiden lajien kanssa.
– Sisäliikuntatiloista uimahallit ovat varmasti turvallisimpia paikkoja. On maailmanlaajuistakin tutkimustietoa, ettei altaassa tapahtuvassa toiminnassa ole tullut tartuntoja, hän korostaa.
– Olisi ideaalitilanne, jos uimahallit avattaisiin seurojen käyttöön. Toki ne voitaisiin tietyin rajoituksin avata kuntouimareillekin. Pukuhuoneet ovat tietysti haaste, hän myöntää.
Uimakoulutoimintakin on tietysti keskeytyksissä.
– Se saattaa yhden ikäluokan osalta myöhemmin näkyä sekä uintiharrastuksessa että tärkeässä kansalaistaidossa, joka on ensin hankittava, jotta pystyy uintia harrastamaan, Wahlman toteaa.