Kahdeksan kymmenestä lastensuojelulaitosten työntekijästä kohtaa fyysistä väkivaltaa työssään, ilmenee tuoreesta selvityksestä.
Myös henkinen kuormitus on yleistä. Sitä kokivat työssään liki kaikki, 95 prosenttia vastaajista. Joka neljäs piti henkistä kuormitusta liiallisena.
Asiasta kertoo Yle, joka pääsi tutustumaan Lastensuojelun Keskusliiton ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian selvitykseen ennen sen julkaisua.
Selvitys perustuu 173 alalla työskentelevän vastauksiin.
Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen pitää selvityksessä esiin tulleita lukuja järkyttävinä.
– Tässä ei noudateta työturvallisuuslakia. Se määrittelee, ettei tällaista tilannetta voi olla. Työolot pitäisi organisoida uudelleen, Heikkinen sanoo Ylelle.
Heikkisen mukaan julkisuudessa on puhuttu ainoastaan laitosten työntekijöiden osalta näiden kriisien yhteydessä siitä, miten työntekijät ovat ammatillisesti menetelleet laitoksissa.
– Tämä toinen puoli on jätetty kokonaan julkisesta keskustelusta pois eli työntekijöiden työolosuhteet ja työhyvinvointi.
Liki puolet selvityksen vastaajista katsoi, ettei lain edellyttämää työsuojelun toimintaohjelmaa käsitelty työpaikalla eikä väkivaltaa ja uhkatilanteita käsitelty töissä säännöllisesti.
Lastensuojelun keskusliiton ja Talentian selvityksen vastaajista 74 prosenttia oli harkinnut työpaikan vaihtamista.
– Työntekijöiden vaihtuvuus luo entistä turvattomampaa työympäristöä, toteaa Heikkinen.
Esimerkkinä Yle kertoo lastensuojelussa työskennelleestä Anterosta (nimi muutettu), jota puukotettiin keittiöveitsellä kun hän oli kollegansa kanssa hakemassa vastahakoista nuorta hatkoilta takaisin laitokseen.
Anterolle aiheutui vakavat vammat ja nuori joutui vankilaan.
Sairausloman ja terapian jälkeen Antero jatkoi työtään. Hän työskenteli laitoksessa päihde- ja neuropsykiatrisista ongelmista sekä mielenterveysongelmista kärsivien nuorten kanssa.
Anteron näkemys on, että nuoret ovat yhä vaikeammin oireilevia, eivätkä he saa riittävää hoitoa psykiatriselta puolelta. Vastuu sysätään helposti lastensuojeluun.
– Siellä oli todella paljon oireilevia lapsia. Mielenterveyspalveluita on ajettu ajas ja heitä sijoitetaan sitten näihin lastensuojeluyksiköihin, hän sanoo Ylelle.
Anteroa puukottanut nuori oli Anteron mukaan pyytänyt apua mielenterveysongelmiin, muttei saanut sitä tarpeeksi. Oireita kyllä hoidetaan, mutta ei itse syytä.
– Melkein jokaisella lastensuojelu-nuorella on lääkitys. Tunne peitetään lääkityksellä.
Anteron mukaan suurin osa yksiköistä toimii jatkuvasti vajaalla henkilökunnalla, eikä työntekijöillä ollut mielenterveyspuolen osaamista.
Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen kertoo Ylelle, että mielenterveyspalvelujen saaminen on entisestään vaikeutunut.
Erityinen huoli on itsemurhaa yrittäneistä alaikäisistä, joita ei oteta edes tarkkailujaksolle psykiatrisella osastolla, vaan lähetetään samana päivänä pois joko kotiin tai sijoituspaikkaan.
– Tilanteet koetaan lastensuojelussa erittäin ahdistavina, lapsen perheestä puhumattakaan. Miten huonosti lapsi esimerkiksi voi, kun yrittää riistää hengen itseltään?
Kuntaliiton tilaston mukaan vuosina 2008-2018 psykiatrista osastohoitoa on vähennetty ja samassa suhteessa on kasvanut laitoksiin sijoitettujen lasten määrä.
Puustinen-Korhosen mukaan huostaanotettu nuori jää mielenterveyspalvelujen ulkopuolelle myös siksi, että huostaanotossa hänen arvioidaan jo saavan hoitoa, eikä muuta apua siksi tarvita.
– Lastensuojelulaitos ei kuitenkaan ole mikään psykiatrinen hoitopaikka. Lapset eivät kerro siellä kipeitä asioitaan, koska sijaishuollon arki ei mahdollista, että ne pysyisivät luottamuksellisina.