Vanhojen tavaroiden kauppaa pyörittävä Helena Piiroinen on pitkän yrittäjänuransa aikana pitänyt varsinaista lomaa viikon pätkissä kolmen kuukauden verran. Se tekee keskimäärin 2,4 päivää vuotta kohden.
Tavallisella työviikolla hän lähtee lauantaina liikkeen sulkeuduttua mökille, mutta kiirehtii sunnuntaisin hyvissä ajoin takaisin kotiin Havukoskelle – töihin.
– Puunailen esineitä, teen kirjauksia ja kaikenlaisia alustavia asioita alkavaa viikkoa varten, Piiroinen kertoo.
Erilaisissa elämänvaiheissa, kuten eläkeiän kynnyksellä ja liikkeen muuttopakon yhteydessä, hän on kysynyt itseltään, josko nyt pitäisi jo jäädä töistä pois. Vastaus on itsensä tuntevalle ihmiselle kirkastunut nopeasti.
– Jos jäisin kotiin, minulla alkaisivat sammalet turvota korvista. Eikä siellä mökilläkään jaksa kaiken aikaa olla.
Puolen vuoden kuluttua Piiroinen täyttää 70 vuotta.
Sisustusvinkkelistä maailmaa katsova Second hand shop Annina on toiminut Hiekkaharjussa neljä vuotta ja sitä edeltävät vuosikymmenet Tikkurilassa Silkin kiinteistössä, jonka remontin alta piti muuttaa pois.
Piiroinen ei haikaile entiseen. Pitkä alalla olo on tuonut paikasta riippumatonta tunnettuutta sekä verkostoja.
Nykyisessä sijainnissa ei entiseen tapaan ole asiakkailla parkkiongelmia eikä myymälällä pulaa ikkunoista. Niitä riittää katutason liiketilassa koko julkiseinän pituudelta.
– Täältä en vaihtaisi takaisin.
Muistoja vanhalta silkkitehtaalta ehti kertyä paljon. Ne liittyvät pääosin siihen mikä Piiroiselle on työssään arvokkainta: asiakkaiden kohtaaminen ja heidän tarinansa. Yksi vahvan vaikutuksen tehneistä oli vanha rouva, joka myymälään vieneet portaat noustuaan pyysi saada hetken istahtaa. Pitkäksi sukeutuneen keskustelun jälkeen Piiroinen rohkaistui kysymään asiakkaansa ikää.
– Rouva kertoi täyttäneensä jo sata vuotta. Sitten hän totesi tomerasti, että "nyt minä shoppailen". Rouva löysi mieleisensä esineen ja häntä tuli hakemaan hänen kahdeksankymppinen poikansa.
Tarinoita on lukemattomia ja uusia tulee.
– Minun ei tarvitse lukea kirjoja, Piiroinen nauraa.
Tarinoita liittyy myös esineisiin, kuten vaikkapa tuohiseen kynttilänjalkaan. Sen taustan selvitti Piiroisen yhteistyökumppanina liikkeessä nykyisin omalla toiminimellään työskentelevä Anita Vasiljeva.
– Kynttilänjalka osoittautui Kalevala Korulle suunnitelleen Germund Paaerin tekemäksi työksi toisen maailmansodan ajoilta ja vieläpä laatuyksilöksi, Vasiljeva kertoo.
– Se meni herralle, joka oli bongannut löytömme netistä ja kertoi ostaneensa saaripaikan, missä esine oli tehty. Hän oli ikionnellinen, koska hänellä ei ollut entuudestaan yhtä hyväkuntoista yksilöä, Piiroinen jatkaa.
Tavaraa päätyy liikkeeseen monia eri teitä ja myös niiden kirjo on moninainen pienistä koriste-esineistä alkaen.
Kookkainta sarjaa myymälään kelpaavista tuotteista edustavat pienet kaapit ja esimerkiksi keinutuolit, joiden kysyntä on pitänyt pintansa. Yksi viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä peräisin oleva kiikuttaja odottaakin parhaillaan verhoilua.
– Vastaava myytiin äskettäin saman tien.
Piiroisen mukaan sisustajat haluavat koteihin tänä päivänä pieniä yksityiskohtia ja yksittäisiä kalusteita, joita on helppo siirtää huonetilasta toiseen ja siten luoda yksinkertaisella tavalla kotiin uutta ilmettä.
– Nykyajan asunnotkin ovat aika pieniä, niihin ei enää mahdu samalla tavalla tavaraa kuin ennen.
Pelin hengen Piiroinen haluaa pitää reiluna.
– Jos havaitsen tavarassa jonkun vian tai virheen, merkitsen sen aina asiakkaille tiedoksi.
Välillä myynnistä on poistettava tuotteita, jotka eivät tee kauppaansa.
– Laitamme ne sitten tuonne ulkopuolelle vapaasti mukaan otettaviksi. Kaikki ovat kelvanneet.
Piiroista itseään miellyttävät muotokieleltään yksinkertaiset, kauniit esineet, olivatpa ne sitten designia tai arkisempaa alkuperää.
Hänen suvussaan vilisee monenlaisia kulttuurialan tekijöitä niin, että polut vievät aina Tapio Wirkkalaan, Kylli-tätiin ja Kaustisen Jylhiin asti.
– Nuorena tuumin itse laulajan tai näyttelijän uraa, mutta äitini vastusti ajatusta.
Vastustusta tuli myös työtovereilta Tikkurila Oy:n konttorilla Piiroisen ilmoittaessa aikeestaan irtisanoutua ja ryhtyä käytettyjen tavaroiden kauppiaaksi, kun oli jo harrastusluontoisesti parin kollegansa kanssa kierrellyt toreilla omia ja sukulaistensa tavaroita myymässä.
– Totesivat, että hullu oot, takaisin tuut.
Piiroinen oli aloittaessaan tiettävästi alan ensimmäinen yksityisyrittäjä Vantaalla. Hänen omalle tarinalleen on kertynyt mittaa jo 35 vuotta.
Ja tarina jatkuu.
Lue myös: