Outo vuosi toi vantaalaiselle teatteripariskunnalle mittavan kävelyharrastuksen ja uudenlaiset työhaasteet: "Teatterin toiminta on ollut kuin urheilukalastusta – saadaan saalista ja päästetään pois"

35 vuotta sitten perustettu teatteri on toiminut Silkin kiinteistössä Tikkkurilassa vuodesta 1995. Johanna Erjonsalo
Leena Koivisto

Leena Koivisto

Jonkinlaisessa sumussa on rämmitty vuosi. Siihen on kuulunut outouden oloa, sopeutumista ja tunnetiloja, jotka heittelevät pessimismistä valonpilkahduksiin.

Näin tiivistää Teatteri Vantaan teatterinjohtaja ja näyttelijä Anne Nielsen, kun eletään jo toista koronakevättä.

Nielsenin puoliso, teatterin tuottaja, oopperalaulaja Matti Pasanen kertoo, että päinvastoin kuin ehkä luullaan, teatterin toimistohenkilökunnalle aika on teettänyt valtavasti lisää työtä.

– Toiminta on nyt ollut kuin urheilukalastusta. Kun saadaan saalista, saman tien päästetään pois, hän vertaa.

– Tähän mennessä on rakennettu kolme täyttä näytäntökautta kaikkine kiinnityksineen ja sitten ne on peruttu, siirretty aikoja, tehty kaikki sopimukset ja lippujen varaamiset uudestaan. Ja sitten nekin on taas jouduttu perumaan.

Nielsenin mukaan jossittelu ja hapuilu epävarmuudessa kuluttaa ihmisiltä voimia, mutta pinnalla on pitänyt henkilökunnan omistautuneen työn lisäksi teatterin asema valtionosuusteatterina.

– Saadulla koronatuella on ollut suuri merkitys ja siten asiat ovat hyvin, toisin kuin monilla alalla työskentelevillä. Siksi kaikkien kannalta tärkeintä on vain se, että korona saadaan kuriin.

Anne Nielsen ja Matti Pasanen kokevat Silkkisalin Café Claraa koristavien freskomaisten maalausten kuuluvan vahvasti teatterin historiaan ja tunnelmaan. Niiden on tarkoitus päätyä myös uusiin tiloihin. Johanna Erjonsalo

Teatterin voimakaksikolle on jäänyt näytäntöjen puuttuessa tavallista enemmän aikaa, joskin muutto kesällä uusiin tiloihin Silkin kiinteistössä yhdessä Tanssiteatteri Raatikon kanssa on teettänyt paljon etukäteissuunnittelua ja palavereja Nielsenin ja Raatikkoa johtavan Marja Korholan kesken.

Lue myös: Teatteri Vantaan ja Tanssiteatteri Raatikon johtajat uskaltavat jo tuulettaa

Ratkaistavaa riittää kahden erilaisen teatterin aikataulutuksesta opasteisiin ja sisustukseen.

– Kovalla energialla ovat jaksaneet tehdä. Sähköposteja kulkee vielä kymmenen jälkeen illalla, Pasanen naurahtaa.

– Työn painopiste on todella täydellisesti muuttunut näyttämömaailmasta tietokoneen ääreen ja etäkokouksiin, Nielsen vahvistaa.

– Pyrimme saamaan tiloista viihtyisät ja kauniit yhdistämällä vanhaa ja uutta niin, että ne ovat samalla sekä modernit että historialliseen tehdasmiljööseen sopivat. Haluamme myös säilyttää Teatteri Vantaan profiilin sellaisena, että kynnys on matala kaikkien kaupunkilaisten tulla ikäryhmään tai varallisuuteen katsomatta.

Iso ponnistus ovat myös tulevat juhlat. Sekä teattereiden yhteiset avajaiset että Teatteri Vantaan 35-vuotisjuhlagaala yhdistettynä uuden salin vihkimiseen ovat peräkkäin aivan lokakuun lopulla.

– Ohjelma gaalaan on jo valmiina. Osku Heiskanen juontaa ja mukana ovat Esko Salminen, Seela Sella, Ritva Oksanen, Pedro Hietanen..., Nielsen luettelee maistiaisiksi.

Teatterin nykyisen Silkkisalin avajaisia vietettiin vuonna 1995 niin ikään lokakuussa. Seuraavan vuoden helmikuussa ensimmäisenä ensi-iltana salissa nähtiin säveltäjä Robert Schumannin vaimosta kertova näytelmä Clara S., johon lavastaja Tiina Makkonen taiteili hienot freskot. Ne ovat sittemmin luoneet tunnelmaa Café Claran seinillä.

– Pyrimme siirtämään freskot uudessakin paikassa kahvitilaan, vaikka ne ovat hiukan repeilleetkin ja siirtäminen on haasteellista. Koemme niiden liittyvän vahvasti teatterimme historiaan ja tunnelmaan.

Pasanen kertoo, että Silkkisaliin on suunniteltu myös erillistä jäähyväisjuhlaa toukokuuksi, mutta sen toteuttaminen on vielä auki.

– Haikeaa tulee, mutta ei varmaankaan itkujuhlaa. Koronasta johtuneen hiipumisen vuoksi luopumista on tavallaan tehty jo niin pitkään, että uusi tila on helpompi ottaa riemurinnoin vastaan, Nielsen tuumii.

Silkkisali jää historiaan, kun teatteri muuttaa uusiin tiloihinsa kesäkuussa. Nielsen ja Pasanen haluavat, että teatteri säilyy kaikkien kaupunkilaisten saavutettavana, matalan kynnyksen teatterina uusissakin tiloissa. Johanna Erjonsalo

Vapaa-aikaankin poikkeustilanteen tuoma aikalisä on vaikuttanut.

– Aloitimme viime keväänä kunnon koronakävelyt ja olemme kävelleet tuhottomia määriä, kesällä useasti 20 000 askelta päivässä, Pasanen iloitsee.

Itä-Hakkilassa asuvan pariskunnan lähiympäristö Sotungissa, Hakunilan urheilupuistossa, Håkansbölen kartanolla ja Sipoonkorvessa tarjoaa ihanteelliset ulkoilumaastot. Ei energia kuitenkaan kävelykierroksille karissut.

– Maalasimme talon kesällä sisältä ja ulkoa. Se oli projekti, joka ei olisi toteutunut ilman tällaista pakollista pysähtymistä, Nielsen nauraa.

– En ole pitkälle päässyt elämässäni, Pasanen heittää.

– Talo täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja olen asunut sinnä alusta lähtien. Isäni oli saanut rintamamiestontin vuonna -54, ja kun lapsuudenkotini Vaaralassa jäi myöhemmin Lahdentien ja Kehä III:n liittymän kallionleikkaukseen, aloimme rakentaa taloa yhdessä. Olin tuolloin 15-vuotias.

Pariskunnan kävelylenkkienkin jatkuvuus on taattu, siitä tulee pitämään huolen uusi parikuukautinen perheenjäsen, paimensukuinen suomenlapinkoira Viipu.

Lisää aiheesta: Voi niitä aikoja! Teatteriflyygeli sisään kirveellä, Kaurismäeltä tila käyttöön, ei näytöstä ilman palomiestä

Kommentoi

Mainos: Vantaan kaupunki

Asiakkaiden onnistuminen on työn suola

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut