Muutakin kuin kriisistä toiseen selviytymistä – Vantaalla työskentelevät ammattilaiset kertovat, millaista työ lastensuojelussa todellisuudessa on

Lapsen hämmentynyt vilkaisu, pieni muutos äidin kehonkielessä. Lähes huomaamaton ele voi jäädä kaivertamaan lastensuojelun työntekijää, joka on juuri kertonut perheelle, että sijoitettu lapsi voi palata kotiinsa.

– Teinkö oikean päätöksen? Puhuttiinko minulle totta? Olisiko pitänyt huomata jotakin?, kertoo Hanna Holmberg epävarmuudesta, joka on osa lastensuojelun työntekijöiden arkea.

Epävarmuudesta ei koskaan pääse kokonaan eroon kun päätetään lapseen liittyvistä asioista, joista huoltajalla ja viranomaisella on erilaiset käsitykset.

Kaiken keskellä on lapsi, jolla voi olla oma – ehkä muuttuva – näkemyksensä tai lapsi, joka ei pysty ikänsä tai tilansa vuoksi kertomaan omaa mielipidettään.

Lastensuojelun työntekijä voi kuitenkin vaikuttaa mahdollisimman oikean tiedon saamiseen.

– Kun päiväkodista tulee aamulla tieto lapsesta, jolla on epäilyttäviä puheita tai jälkiä kehossaan, päivystävä lastensuojelu käy ensin kuulemassa lasta päiväkodilla. Tämän jälkeen kuullaan huoltajaa.

Ilmoitus vieroitusoireista kärsivästä vastasyntyneestä kiukuttaa.

Tällaisia ilmoituksia voi tulla 13 600 päiväkotilapsen Vantaalla jopa päivittäin.

Lastensuojelu ei kuitenkaan tee päätöksiä hätiköiden tai epämääräiseen huoleen liittyen.

– Ne menevät aina vahvan seulan läpi ja perustuvat tutkittuun tietoon, lakeihin ja sen hetkiseen tietoon lapsen tilanteesta, sanoo Holmberg oikoen yhtä usein kuulemaansa virheellistä käsitystä lastensuojelun mielivaltaisuudesta.

Holmberg työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Vantaan lastensuojelun päivystyksessä. Hän ja kollegansa Tuuli Kotisaari ovat tehneet alkuvuoden ajan vapaa-ajallaan podcast-sarjaa Pari sanaa lastensuojelusta. Sarjaa voi kuunnella Spotifyssa.

Jaksoissa he puhuvat lastensuojelun arjesta ja niistä ongelmista, jotka vaikeuttavat heidän työtään.

– Halusimme osallistua sen kautta julkiseen keskusteluun ja kertoa siitä, millaista lastensuojelun arki ja todellisuus ovat lööppien ja virheellisen tiedon takana.

Lastensuojelun arki on esillä myös Ylen kevään draamasarjassa Pala sydämestä. Holmberg pitää sarjaa onnistuneena kuvauksena työstään.

– Vaikka kyse on fiktiosta, siinä onnistutaan hienosti kuvaamaan päätöksentekoa ja niitä tunteita, joita tässä työssä herää.

Tunteet ovat todellakin läsnä työssä. Holmbergia kiukuttaa etenkin silloin, kun vastaan tulee ilmoitus vieroitusoireista kärsivästä vastasyntyneestä.

Kiukku liittyy kuitenkin systeemiin, mikä ei salli päihdeäitien pakkohoitoa, ei niinkään vanhempiin.

– Teen työtä lasta varten, mutta tunnen myös myötätuntoa vanhempia kohtaan. Myös heillä on usein taustalla kaltoin kohtelua.

Lapsena kaltoin kohdeltu aikuinen voi olla hyvinkin vakuuttunut, että on itse erilainen vanhempi. Heille voi tulla yllätyksenä, että arki onkin kuormittavaa ilman omia kokemuksia hyvästä lapsuudesta.

Holmberg on työskennellyt lastensuojelussa 15 vuotta ja tehnyt ratkaisuja tuhansiin lapsiin ja nuoriin liittyen. Kohtaamiset ovat usein lyhyitä, mutta muutamat lapset ovat päässeet ihon alle niin, että heitä Holmberg kantaa mukaan loppuelämän ajan.

– He ovat sellaisia paloja sydämestä.