Tutkija Heimo Langinvainio sanoo ymmärtävänsä koiran merkityksen ihmiselle. Yli ihmisarvon koiraa ei kuitenkaan pitäisi nostaa. Sylissä 14-vuotias Napoleon. Helena Langinvainio

Lemmikeistä on tullut ihmisille yhä läheisempiä ja jopa läheisiä sukulaisia tärkeämpiä – Tutkija pitää ongelmallisena asetelmaa, jossa koiran arvo nostetaan yli ihmisarvon

Sanna Jompero-Lahokoski

Korona käynnisti vuosi sitten lemmikkieläinbuumin, jossa erityisesti koirien hankinta kasvatti entisestään suosiotaan.

Kumman pelastaisit tulipalosta, oman koiran vai vieraan lapsen? Hämmentävän moni vastasi koiran eräässä Facebookin keskustelupalstalla käydyssä vapaamuotoisessa kyselyssä, johon tuli satoja kommentteja.

Vaikka näin ei ehkä tositilanteessa tapahtuisikaan, ajatusmalli on pysähdyttävä ja kertoo siitä, miten suhtaudumme eläimiin – ja ihmisiin.

Teleoperaattori DNA:n teettämässä kyselyssä äskettäin lemmikki ohitti vastausprosentissa isovanhemmat, kun kysyttiin, ketkä kuuluvat perheeseen. Mistä on kyse?

Tutkija ja lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio pitää ilmiötä merkillisenä.

– Aikamoista. Koiraan voi kyllä muodostua syvä kiintymyssuhde ja koiran kuolema aiheuttaa suruajan. Mutta jos joku vakavissaan tuollaista valintaa ajattelee, ei elämänfilosofia ole ihan kohdallaan.

Langinvainio pitää erittäin ongelmallisena asetelmaa, jossa koiran arvo nostetaan yli ihmisarvon.

– Olisi sinänsä hyvä, jos tällainen keskustelu paljastaisi arvomuutoksia ja johtaisi ihmisarvokeskusteluun. Koira on uskollinen, eikä väitä vastaan, mutta elää todellisuutta aivan eri tasolla kuin ihminen.

Samaan aikaan tutkija sanoo ymmärtävänsä ilmiötä, sillä erityisesti korona-aika on supistanut ihmisten elinpiiriä ja lisännyt yksinäisyyden tunnetta. Isovanhempiakaan ei ole voinut tavata. Koira voi tuoda helpotusta yksinäisyyteen.

– Siinä mielessä koiran merkityksen alleviivaamista voi pitää positiivisenakin asiana, jos vain ihmisten suhteellisuudentaju säilyy.

Koirien suosio on näkynyt myös tilastoissa. Kennelliitossa rekisteröitymisten määrä lisääntyi viime vuonna kahdeksan prosenttia edellisvuodesta.

Ilmiön on huomattu myös liitossa.

– Olemme olleet huolissamme ja muistuttaneet siitä, että koira täytyy ottaa harkiten. Myös muuttuvissa elämäntilanteissa siitä täytyy huolehtia. Koira voi olla kaveri seuraavat 15 vuotta, sanoo liiton kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Tuula Laitinen.

Jackrussellinterriereitä ja parsonrusselinterriereitä kasvattava Laitinen suhtautuu omiin koiriinsa maltilla.

– Se on eläin, joka täytyy kouluttaa ja sillä on tietyt säännöt. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa ei rakasteta.

Laitinen uskoo, että syy lemmikkibuumiin on vapaa-ajan lisääntyminen.

– Sama ilmiö oli 1990-luvun lamassa. Nyt ollaan jälleen kotona, ei päästä mihinkään. Monilla on ehkä jo aikaisemmin kytenyt ajatus koiran ottamisesta. Nyt aika on ollut otollinen.

Stressitohtorinakin tunnettu, Diakonissalaitoksen stressiklinikan perustaja Langinvainio teki vuonna 2015 Kennelliitolle tutkimuksen liiton jäsenten suhtautumisesta koiriin. Kysely paljasti, miten suuri ja monialainen vaikutus koirilla on ihmisiin.

– Koiraan liittyy oppimisaspekti. Kun ihmiset hankkivat ensimmäisiä koiriaan, he tutustuvat elämän uuteen puoleen.

Koirat vaikuttavat myös laaja-alaisesti ihmisen tunne-elämään.

– Puhutaan kiintymyssuhteista. Koirat vaikuttavat ihmisen tunnetalouteen, iloihin ja suruihin. Joillekin, erityisesti naisille, se merkitsee usein myös turvallisuuden tunteen lisääntymistä.

Koiralla on lenkkikaverina vaikutusta lisäksi fyysiseen terveyteen.

– Koiralliset ihmiset näyttivät mitatussa tutkimuksessa olevan hieman onnellisempaa porukkaa kuin väestö keskimäärin.

Kennelliiton sivuilla julkaistuun kyselyyn vastasi 9 019 ihmistä.

Koiriin liittyi myös kielteisiä ajatuksia ja kokemuksia. Ne saattoivat omistajien mukaan olla rasittavia, vaikeasti hallittavia, sairastua ja aiheuttaa paljon kuluja.

Langinvainion omaan perheeseen kuuluva, nyt jo 14-vuotias mäyräkoira Napoleon on tuonut paljon hyvää.

– Se on kivalla tavalla integroitunut meille ja koko perhekuntaan. Keskusteluihin elämästä ja henkisistä tarpeista Napoleon ei kuitenkaan osallistu, Langinvainio hymähtää.

– Kun lapset ja lapsenlapset pääsevät käymään, sekin tuottaa aina osaltaan positiivista läsnäoloa ja meininkiä, Langinvainio toteaa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt