Tutut kasvot luopuvat vallastaan Vantaalla – "Olen tehnyt urakkani"

Kaupunki: Kolme päättäjää kertoo, miksi valtuustoura jää ainakin tällä kertaa tähän.

Hymy on herkässä koronatauon jälkeen valtuustosaliin päässeillä valtuutetuilla. Valtuustotyöstä luopuvat Timo Juurikkala (vihr.), Pirjo Ala-Kapee (sd.) ja Jan Edelmann (kok.) korostavat verkostoitumisen merkitystä. Yhteistyötä on kyettävä tekemään erimielistenkin kanssa. Tiina Örn

Tiina Örn

Vantaan kaupunginvaltuustoon kuuluu 67 valtuutettua. Nykyisistä valtuutetuista 12 ei ole ehdolla tämän kesän kuntavaaleissa. Yksi heistä on 20 vuotta Vantaan kaupunginvaltuustossa vaikuttanut rekolalainen Pirjo Ala-Kapee (sd.). Hän jättää luottamustehtävän hyvillä mielin.

– Olen tehnyt urakkani. Pitää lopettaa, kun vielä tuntuu hyvältä, Ala-Kapee sanoo.

Hän haluaa tehdä tilaa nuorille.

– Olen nyt 77-vuotias. Valtuustokauden päättyessä olisin yli 80-vuotias. On aika asettua taustalle sparraajaksi, vaikka voin kyllä sanoa, että ”still going strong”, hymyilee Ala-Kapee.

Ehdolle ei asetu myöskään Vestrassa asuva Timo Juurikkala (vihr.). Hänet valittiin valtuustoon ensimmäisen kerran vuonna 1993. Juurikkalan, 63, mielestä on vahdinvaihdon aika.

– Joskus pitää luopua, vaikka kyllähän tämä on iso päätös, johon liittyy haikeutta.

Valtuutettu, joka ei osallistu, on turha valtuutettu.

Valtuustotyöstä siirtyy syrjään myös korsolainen kokoomusedustaja Jan Edelmann, 44. Hän kokee, ettei yrittäjänä ja kolmen pienen lapsen isänä pysty olemaan niin hyvä valtuutettu kuin haluaisi.

Kolmikolla on muutama neuvo ensimmäistä kertaa valtuustoon valittaville. Kuntapolitiikka on yli puoluerajojen tehtävää yhteistyötä.

– Kukaan ei saa mitään yksin aikaiseksi, Juurikkala lausuu.

Konkarit uskovat, että yhteistyön laajuus jää kuntalaisilta usein piiloon. Valtuuston kokousta seuraamalla saattaa saada kuvan, että päätöksenteko on riitelyä, Juurikkala pohtii.

– Todellisuudessa kuntapolitiikka on ihmisten kanssa keskustelua. Se ei oikein sovi ihmiselle, joka kokee olevansa aina 100-prosenttisesti oikeassa. On kyettävä hakemaan ratkaisuja myös erimielisten kanssa. Muutoksia ei saa yksin, henkilökohtaisesti aikaiseksi, hän lisää.

Ala-Kapee jatkaa:

– Politiikassa täytyy tehdä kompromisseja. Aina ei saa kaikkea, ja asiat etenevät pikkuhiljaa.

Edelmann toteaa, ettei valtuuston kokousten rooli ole niin suuri kuin mitä saatetaan olettaa.

– Valtuuston kokoukset ovat olleet minulle aika turhauttavia. Ne ovat yhtä näytelmää. Asiat on jo etukäteen päätetty. Vaikuttaminen tapahtuu muualla ja siihen tarvitaan verkostoitumista oman puolueen ja muiden puolueiden valtuutettujen kanssa.

Edelmann kannustaa uusia valtuutettuja ottamaan asioista ahkerasti selvää.

– Valtuustotyö vaatii opiskelua. Uusien kannattaa perehtyä asioihin jopa vanhoja kollegojaan paremmin. Valtuutettu, joka ei osallistu, on turha valtuutettu.

Ala-Kapee muistuttaa valtuutetun olevan kuntalaisten palveluksessa. Kyseessä on luottamustoimi.

– Minua ärsyttää, jos nähdään vain lasten asiat tai vain vanhusten asiat. Kuntapolitiikassa hoidetaan kaikkien vantaalaisten asioita, vauvasta vaariin.

Kuntalaisilta tulevat puhelut ja sähköpostit ovat Ala-Kapeen mielestä tärkeitä palautteita työstä.

– Minulla ei ole koskaan urani aikana ollut salaista puhelinnumeroa. Koko aikana on tullut ehkä viisi asiatonta puhelua. Kerran löin luurin kiinni, kun soittaja vihaisena syytti minua saamastaan pysäköintivirhemaksusta. Sanoin, että nyt menee jo liian pitkälle, Ala-Kapee toteaa jämäkästi.

Kuntapäättäjät eivät itse lähde ruotimaan oman valtuustouransa tähtihetkiä. Ala-Kapee pohtii, että hänen valintojaan on ohjannut ajatus oikeudenmukaisuudesta. Edelmann myöntää, ettei ole täydellisyyden tavoittelija, mutta on perehtynyt päätettäviin asioihin aina parhaansa mukaan.

Juurikkala iloitsee siitä, miten asenne luonnonsuojeluun on Vantaalla muuttunut hänen valtuustouransa aikana.

– Vielä 90-luvulla suhtauduttiin suurella varauksella uusiin luonnonsuojelualueisiin. Nykyisin uusien alueiden perustamiset menevät valtuustossa helpommin lävitse. Iso ilon hetki minulle oli se, kun Tikkurilankosken pato päätettiin purkaa.

Valtuustotyön päättyessä on enemmän aikaa muuhun. Ala-Kapee jatkaa kesämökkiprojektiaan, Edelmann aikoo panostaa entistäkin pontevammin yrittäjyyteen ja isyyteen. Moottoripyörän selässä usein nähty Juurikkala antaa enemmän aikaa vaarina kahdelle lapsenlapselleen.

Vaikuttamista kukaan kolmikosta ei aio kokonaan jättää.

Ala-Kapee toivoo voivansa olla nuorten vaikuttajien tukena, Juurikkala tekee työtään ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustajana, Edelmann aikoo tuoda ajatuksiaan tiedoksi päätöksiä tekeville.

– Tässä kaupungissa on vielä paljon asioita, jotka pitää laittaa kuntoon, Edelmann sanoo.

Edelmann ja Juurikkala eivät tyrmää ajatusta paluusta kuntapolitiikkaan jossain myöhemmässä vaiheessa.

Haastatellut korostavat joka käänteessä yhteistyön merkitystä. Yhteistyö on sujuvaa myös kuvaushetkellä valtuustosalissa. Edelmann ja Juurikkala astelevat nurisematta kuvattaviksi Ala-Kapeen viereen vasemmiston paikoille. Kaikki ovat iloisia ja Edelmannkin hymyilee, vaikka istuu aivan salin vasemmassa laidassa – hyvin kaukana omasta valtuustopaikastaan.

Jokaisella valtuutetulla on salissa oma vakiopaikkansa. Kuvaa varten kolmikko istui valtuuston ikkunoiden äärelle. Tiina Örn

Päätöksenteko

He jättävät valtuustotyön Sosialidemokraatit:

Pirjo Ala-Kapee

Saba Ayub

Susanna Bruun

Päivi Laakso Kokoomus:

Jan Edelmann

Markus Lyyra

Tapani Mäkinen Vihreät:

Minna Atiye

Timo Juurikkala

Sveta Silvennoinen-Hiisku Keskusta:

Pentti Hakulinen Muut:

Timo Auvinen

Jenni Chen

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut