Uimavedet voivat saastua jätevesivuodoista kuten pumppaamojen vikatilanteista, mutta myös rankkasateiden mukanaan tuomista eläinperäisistä huuhtoumista.
Infektioriskiin vaikuttaa merkittävästi jätevesilähteen etäisyys uimarannasta – etenkin norovirusriski kohoaa äkkiä.
Valumavesien infektioriskejä tutkineessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hankkeessa selvitettiin noroviruksen ja kampylobakteerien aiheuttamia infektioriskejä uimavedessä.
Laskelmien mukaan riski saada uimavedestä noroviruksen aiheuttama suolistotulehdus on suurempi kuin riski kampylobakteerin aiheuttamaan infektioon.
Jätevesilähteen, kuten jätevedenpuhdistamon purkuputken etäisyydellä uimarannasta on suuri merkitys.
Jos jätevesiä päätyy uimarantojen lähelle, erityisesti norovirusinfektioiden riski kohoaa merkittävästi, 1,5–20-kertaiseksi. Sen sijaan eläintilojen valumavedet eivät aiheuttaneet yhtä suurta infektioriskiä.
– Kun hellekausina ihmiset kerääntyvät uimarannoille, mahdollisissa saastumistapauksissa altistuvien määrä lisääntyy. Infektioriskin vuoksi uimarantavettä tai muitakaan pintavesiä ei tulisi niellä, muistuttaa THL:n erikoistutkija Päivi Meriläinen tiedotteessa.
Uimaveden laatu on Suomessa yleisesti hyvä, mutta veden saastumista esiintyy ajoittain.
Puhdistetut jätevedet johdetaan jätevedenpuhdistamoilta alapuolisiin vesistöihin purkuputkea pitkin.
Puhdistuksessa jätevedestä poistetaan pääasiassa ravinteita ja jätevesien desinfiointi ennen vesistöihin laskemista on vielä melko harvinaista. Näin ollen puhdistettunakin jätevesi sisältää melko paljon suoliston mikrobeja.
Tutkimuksessa mukana olleille kohdealueille laskettiin jäteveden laimenemiskerroin. Laskelmissa hyödynnettiin geenimarkkerimenetelmää.
Jätevesien purkupaikoilta mitattua ihmisten ulosteisiin viittaavaa HF183-geenimarkkerien määrää verrattiin uimarannoilta löydettyjen geenimarkkerien määriin. Varsinaisten taudinaiheuttajamikrobien voidaan olettaa laimenevan samassa suhteessa.
– Vastaavanlaista menettelyä voidaan jatkossa käyttää myös muissa vesistökohteissa, joissa on tarve arvioida vedenkäyttäjien mikrobiriskejä, sanoo THL:n johtava asiantuntija Tarja Pitkänen.
Maankäytön vuoksi jäte- tai valumavesien päätymistä uimarantojen läheisyyteen ei aina voida välttää.
Silloin tarvitaan kustannustehokkaita puhdistusmenetelmiä. Yksi tehokkaista ratkaisuista ovat rakennetut kosteikot. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia suodatinratkaisuja ja desinfiointimenetelmiä.
– Olemme tänä keväänä testanneet biohiilisuodattimien kykyä poistaa jäteveden mikrobeja laboratorio-olosuhteissa, kertoo THL:n tiedotteessa tutkimuspalvelupäällikkö Jarkko Nummela Hämeen ammattikorkeakoulusta.