Apuvalmentajaksi itseään tituleeraava Petteri Laurila vastaa jatkossa pääsääntöisesti Vantaa Ducksin liigajoukkueen aamuharjoituksista.
Kokonaisvastuu on edelleen päävalmentaja Juho Rajalalla, mutta siviilityö pakottaa hänen osaltaan painotuksen iltaharjoituksiin, joissa Laurila on mukana kalenterin salliessa.
Alkuiltapäivästä Laurila on päivittäin neljä tuntia Korson Vedon iltapäiväkerhon ohjaajana Vierumäen koululla.
– Uusi homma istuu erinomaisesti muuhun kuvioon. Minulla on seitsemänvuotias poika huollettavana vuoroviikoin. Hänen vuokseen en ole valmis kaikkia iltoja uhraamaan lentopalloon.
Laurila on seitsemän vuotta sitten päättyneen peliuransa jälkeenkin ollut tiiviisti mukana Korson Vedon (vuodesta 2016 liigassa nimellä Vantaa Ducks) toiminnassa paitsi iltapäiväkerhon ohjaajana myös liigajoukkueen rakentajana ja pelaajasopimusten sorvaajana. Entiset roolit pysyvät.
– Joidenkin pelaajien kanssa olen ollut tekemissä vain puhelimitse ja sähköpostitse. On mielenkiintoista päästä lähempää seuraamaan, mihin seuran rahoja käytetään, naurahtaa Laurila, joka ei nähnyt viime kaudella kuin yhden Ducksin pelin paikan päällä.
– Alkusyksyn peli. Se jäi siihen. Oli niin tuskaista istua siellä maski naamalla.
Marraskuun loppuun asti peleissä sai olla jonkin verran yleisöä, sen jälkeen ei enää yhtään.
– Ei todellakaan ollut taloudellisesti helppo kausi. Iso kiitos virtuaalilippuja ostaneille faneille! Olisi ollut mukava nähdä, paljonko Lumossa olisi ollut väkeä, kun merkit alkoivat viitata menestykseen. Toivottavasti saamme syksyllä ottaa katsojia kauden alusta asti, sillä rahan kerääminen yrityksiltä on koronan vuoksi entisestään vaikeutunut.
Vuosi sitten Ducks huutokauppasi sosiaalisessa mediassa pelaajien pelipaidat. Lisäksi kaupan oli Laurilan historiallinen mestaruuspaita Italian Modenosta 18 vuoden takaa.
– Kummisetäni huusi sen, Laurila paljastaa.
– Ducksin viime kauden pelipaitoja kaupataan somessa jo, hän vinkkaa.
Laurila seurasi Ducksin neljänteen sijaan päättynyttä viime kautta tiiviisti televisiosta. Pääkaupunkiseudulla pelattiin Mestaruusliigan mitalipelejä ensimmäistä kertaa 17 vuoteen.
– Kausi jäi pientä silausta vaille täydellisestä. Juho Rajala on tehnyt hyvää työtä. Porukka pelasi taitojensa ylärajoilla. Nyt on hyvä pöhinä päällä, ja olisi paikka saada sille jatkumoa.
Ensi kauden joukkueen rakentaminen on kesken. Viime kauden avainpelaajista Joonas Jokelalla ja Tommy Carmodylla on uusi osoite.
– Täsmähankintaprosessi on kesken, Laurila kertoo.
– Varsinkin ulkomaalaisten kanssa ratkaisut yleensä menevät viime hetkeen. Lähtökohta on, ettei ensi kauden joukkue ole ainakaan huonompi kuin viimekautinen.
Laurilalla on ennestään apuvalmentajakokemusta 1999–2000 ja 2001–2002 ikäluokkien maajoukkueista.
– Ei tässä isompia visioita valmentamisesta ole. Tämä on lähtenyt Rajalan toiveesta saada joku paikalle aamutreeneihin. Eikä yksi silmäpari lisää ole pahaksi iltoihinkaan, kun koko joukkue on paikalla.
Laurila kokee mielihyvää päästessään työskentelemään monen nuoren, Uudenmaan alueelta kotoisin olevan liigapelaajan kanssa.
– On mahtavaa, että olemme pystyneet tarjoamaan heille paikan pelata liigaa. Vähitellen he ovat ottaneet isompaa roolia eivätkä tyydy enää notkumaan puolapuilla.
Passarina itse pelanneen Laurilan opeista ja vinkeistä saavat Ducksissa nyt eritoten nauttia nuoret passarit Joona Väänänen ja Tommi Mäkinen.
– Tarkempi työnjako on tekemättä, mutta on luonnollista, että tulen olemaan eniten tekemisissä passareiden kanssa. Mutta teen kaikkea muutakin, mitä päävalmentaja Rajala pyytää.
Ja jos Laurilalla tulee pelaajien kanssa auktoriteettiongelmia, voi hän aina osoittaa Lumon katossa olevaa, runsaat neljä vuotta sitten jäädytettyä paitaansa.
– Sitä keinoa tuskin tarvitsee käyttää. Mutta toki asialla voi aina välillä vitsailla.
Lue myös:
Legenda saa paidan kattoon, muttei pidä itseään seuraikonina
Vantaalaisseurat paikkaavat koronan nävertämää talouttaan tunnettujen pelaajien paitahuutokaupoilla