Kalastus: Hanki luvat ennen kalareissua. Kalastuksenvalvoja neuvoo ja opastaa.
Kalastusvalvontaa. Ihana kesäaamu. Meri suorastaan kutsuu kalastamaan. Jossain tuolla polskii se jättikala, joka vain odottaa nappaajaansa. Evästä paattiin, kalavehkeet valmiiksi ja nokka kohti hyväksi tiedettyä kalapoukamaa.
Kun kalastajat ovat liikkeellä, ovat myös kalastuksenvalvojat. Jos kalastusluvat ovat kunnossa, voi rauhallisin mielin nauttia kalaretkestä. Muuten retki voi päättyä nolosti, jos kalastusvalvoja saapuu paikalle.
– Pääasiassa neuvomme ja opastamme. Tarkistamme, että luvat ovat kunnossa ja pyydykset merkitty oikein. Valvomme yleisesti kalastukseen liittyvien sääntöjen noudattamista, kalastuksenvalvoja Timo Salmia Loviisasta kertoo.
Paikalliset kalamiehet ja -naiset tuntevat muun muassa rauhoitusajat melko hyvin, ja luvatkin ovat pääsääntöisesti kunnossa. Loviisaan tullaan kalaan myös kauempaa, kuten pääkaupunkiseudulta. Kesällä tietenkin myös mökkiläiset lähtevät mielellään kalaan.
– Olen huomannut, että pääkaupunkiseudulta tulleilla ei ole välttämättä riittävää tietämystä lupa-asioista. Nykyään käytössä on toimiva nettipalvelu kalastusrajoitus.fi. Siitä voi seurata tilannetta paikkakohtaisesti reaaliajassa, Salmia vinkkaa.
Timo Salmia porhalsi veneellään Backstenstrandin laiturille mökkisaarestaan juuri kun kahden aikuisen ja yhden alaikäisen venekunta oli lähdössä kalastamaan. Kalastusvälineiden määrä oli sallittu, ja luvatkin löytyivät. Toisella aikuisista lupa oli kännykässä, toisella se oli mukana printattuna. Salmia kiitti ja toivotti venekunnalle ”kireitä”.
Meillä täytyy olla pelisilmää.
Timo Salmia
– Kannattaa tallentaa lupa puhelimeen erillisenä dokumenttina, että sen löytää helposti, Salmia opastaa.
Hän kertoo, että kaikkien 18–64-vuotiaiden muuta kalastusta kuin pilkintää, mato-ongintaa tai silakan litkausta harjoittavien tulee hankkia kalastuslupa, eli maksaa kalastonhoitomaksu. Sen maksettuaan saa kalastaa yhdellä vavalla. Usein kuitenkin näkee isoja kalastusveneitä, joista sojottaa lukuisia vapoja. Silloin tarvitaan vesialueen omistajan myöntämä kalastuslupa ikään katsomatta. Tällainen lupa tarvitaan myös pyydyskalastukseen ja ravustamiseen. Mistä sen sitten saa?
– Loviisassa on kaksi tahoa, joista voi luvan hankkia. Toinen on Loviisan kaupunki, toinen Forsby Gård, Salmia kertoo.
Luvan lisäksi kalastajan täytyy merkitä pyydykset oikein vesiliikennealueella, eli periaatteessa kaikkialla, missä vesillä liikutaan. Näin ollen samat määräykset koskevat myös järviä ja lampia. Salmia huomauttaa, että pyydysten merkintä on lakisääteinen asia.
– Pyydykset tulee merkitä lippumerkeillä siten, että jokainen vesillä liikkuva voi ne havaita. Merkkisalon tai kohon yhteyteen pitää kiinnittää pyydyksen asettajan nimi ja puhelinnumero tai muu yhteystieto sekä kalastusoikeuden osoittama merkki, Salmia neuvoo.
Koska kalastuksenvalvontaan määritetyt tuntimäärät ovat rajalliset, eivät kalastuksenvalvojat juuri partioi vesillä. Joskus tulee vinkkisoitto, että joku toimii merellä epäilyttävästi.
– Emme me lähde veneillämme kenenkään perään. Kalastuksenvalvojalla, poliisilla ja merivartiostolla on kuitenkin oikeus välineiden talteenottoon, mutta vesialueen omistajalla sitä ei ole.
Tuleeko kalaporukoilta kuittia, kun kalastuksenvalvoja saapuu paikalle kyselemään lupia ja tarkistamaan asianmukaista kalastuskäytäntöä?
– Pääsääntöisesti meihin suhtaudutaan positiivisesti, mutta myös meillä täytyy olla pelisilmää. Yleensä työn merkitys kuitenkin ymmärretään, Salmia hymyilee.