Päivittäisen seisomisajan lisääminen saattaa olla avuksi pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyssä. Tähän tulokseen tultiin Turun Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa.
Insuliini on energia-aineenvaihdunnan ja verensokerin säätelyn kannalta keskeinen hormoni. Insuliinin normaali toiminta kehossa voi häiriintyä esimerkiksi ylipainon seurauksena. Se voi johtaa insuliiniherkkyyden heikkenemiseen ja kohonneeseen tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että seisominen on yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen riippumatta päivittäisen liikunnan tai istumisen määrästä, kunnosta tai ylipainosta.
– Tätä yhteyttä ei ole ennen osoitettu. Nämä löydökset kannustavat entisestään korvaamaan osan päivittäisestä istumisajasta seisomisella, varsinkin jos liikkumissuositukset eivät täyty, sanoo tiedotteessa tohtorikoulutettava Taru Garthwaite Turun yliopistosta.
Tutkimuksen perusteella ei vielä voida ennustaa syy-seuraussuhteita. Tulokset viittaavat Garthwaiten mukaan siihen, että päivittäisen seisomisajan lisääminen saattaa olla avuksi elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä, jos liikuntasuositukset eivät täyty.
Tutkimus myös korostaa terveen kehonkoostumuksen tärkeyttä aineenvaihdunnalliselle terveydelle. Tulosten mukaan kehon rasvoittuminen oli liikuntaa, kuntoa ja istumista tärkeämpi tekijä insuliiniherkkyyden kannalta. Seisominen puolestaan oli yhteydessä insuliiniherkkyyteen itsenäisesti, kehonkoostumuksesta riippumatta.
– Säännöllinen liikunta on tunnetusti terveydelle hyväksi. Vaikuttaakin siltä, että liikkuminen ja kunto sekä istuminen ovat myös yhteydessä insuliiniaineenvaihduntaan, mutta välillisesti sen kautta, miten ne vaikuttavat kehonkoostumukseen, Garthwaite jatkaa.