Vantaalainen nelikymppinen perheenisä ei hylkää graffiteja – "Teen noin yhden graffun per viikko"

Intohimo: Graffitit ovat Fuselle elämäntapaharrastus.

Fuse tekee edelleen graffiteja lähes viikoittain. Hänen teoksiaan on muun muassa Myyrmäessä Liesitorin liepeillä. Kuvassa tekijä ja teos – Fuse ja sinitaustainen ”graffu”. Päivi Tuovinen

Tiina Örn

Helsingissä koettiin parikymmentä vuotta sitten aika, jolloin graffiteja tekevien katsottiin olevan suuria rikollisia. Elettiin nollatoleranssin aikaa, kaupunki haluttiin puhdistaa ”töhryistä” ja töhryiksi luokiteltiin ja poistettiin myös laillisesti tehdyt, paljon aikaa ja vaivaa vaatineet teokset, kuten Malminkartanon juna-aseman teokset.

Ajat ovat muuttuneet, mutta osa ihmisistä pitää graffitien tekoa edelleen tuomittavana. He eivät näe eroa graffitien ja ilkivaltaan samaistuvan sinne tänne töhrimisen välillä. Siksi länsivantaalainen perheenisä esiintyy tässä jutussa taiteilijanimellään Fuse, ei omalla nimellään.

Vähän yli nelikymppinen Fuse saa elantonsa muulta alalta, hän ei tee taidetta työkseen. Vapaa-ajasta suuri osa kuluu kuskatessa lapsia harrastuksiin, mutta graffitien tekemisellekin jää edelleen aikaa.

– Teen noin yhden graffun (graffiti) per viikko, Fuse sanoo.

Satoja graffiteja pääkaupunkiseudulla tehnyt Fuse muistaa tarkalleen, mistä kaikki sai alkunsa. Intohimo tyhjän pinnan täyttämiseen värillä ja muodolla syntyi koulussa.

– Länsivantaalaisen alakoulun luokanvalvoja, joka oli myös kuvismaikka, toi kouluun kaksi graffitikirjaa. Olisiko se ollut neljännellä luokalla. Siitä se lähti.

Onhan se undergroundjuttua edelleen.

Ensimmäisen teoksensa Fuse teki vanerille kotitalon pihassa noin 11-vuotiaana. Graffitien tekeminen innosti, vaikka Fuse ei koe olleensa erityisen lahjakas piirtämään. Kyse saattaa tosin olla vaatimattomuudesta, sillä lukioajasta on muistona kuvaamataidon stipendi.

80-luvulla graffitiharrastajilla ei ollut käytettävinään internetiä ja sosiaalista mediaa. Oli vain kirjat.

– Aika monta vuotta mentiin kahdella amerikkalaisella kirjalla: Subway Art ja Spraycan art. Niitä tutkittiin tarkkaan. Pokkarikameroilla, sellaisilla halpiskameroilla, käytiin ottamassa kuvia graffuista. Eka lähialueilta ja sitten aina vain pidemmältä.

Vaikka graffitien tekeminen ei ole Fuselle työtä, sitä ei hänen mielestään voi kutsua myöskään harrastukseksi.

– Se on elämäntapaharrastus. Siihen liittyy graffujen tekemisen lisäksi muiden tekemien teosten seuraamista, niiden tutkimista ja arviointia.

Eikä elämäntapaharrastuksesta voi puhua tai kirjoittaa yhteisön merkitystä korostamatta.

– Se on antanut elämään hirveästi kavereita ja hyviä, rentoja hetkiä graffitien parissa. Osa kaveripiiristä on pysynyt mukana lapsuudesta asti.

Fusen graffitikipinä syttyi alakoulussa. Siitä on nyt jo yli 30 vuotta. Päivi Tuovinen

Onko katutaiteen nousu näkynyt suhtautumisessa graffiteihin?

– Kysytkö, että ovatko graffitit tulleet salonkikelpoisiksi? Joo ja ei. Onhan se enemmän undergroundjuttua edelleen, mutta joidenkin mielestä varmaan tullut jopa helpoksi ja kiltiksi taideharrastukseksi. Ehkä ymmärrys on kasvanut nollatoleranssin ajasta. Silloin vartiointiliikkeen johtaja väitti, että graffitien tekijöillä on mukanaan vesureita ja kirveitä.

Tänä päivänä Vantaallakin on useita muraaleja. Graffitipiireissä muraaleihin suhtaudutaan Fusen mukaan vaihtelevasti.

– Osa graffujen tekijöistä maalaa muraaleja, iso osa pitää niitä hienoina, mutta sitten on vähän sellaista, että miksi muraalit ajavat graffujen ohi, että voisiko antaa lisää paikkoja myös kokeneiden ja taitavien graffutyyppien töille.

Fuse pohtii, että ehkä muraalit ovat yleisesti helpommin hyväksyttäviä, koska ne ovat enemmän esittäviä kuin graffitit.

Jos graffitit kiinnostavat, Fuse kannustaa tarkastelemaan teoksia. Katsottavaa riittää eri puolilla Vantaalla.

– Se on jokaisen omassa silmässä, että näyttääkö jokin teos kivalta vai ei. Voi pohtia, että onko graffussa kivat muodot ja värit, millainen se kokonaisuus omasta mielestä on.

Vantaal lakin on paljon laillisiin paikkoihin syntyneitä graffiteja. Esimerkiksi rakennusyhtiöiltä saatetaan pyytää lupa työmaa-aidan maalaamiseen. Päivi Tuovinen

Kierrokselle

Teoksia Vantaalla

Vantaalla on paljon graffiteja, joiden tekemiseen on saatu lupa.

Niin kutsuttuja lupaseiniä on Vantaalla muun muassa Myyrmäessä. Niiden lisäksi luvat on kysytty ja saatu moniin rakennustyömaa-aitoihin tehtyihin graffiteihin.

Länsi-Vantaalta löytyvään katutaiteeseen voi tutustua nettisovelluksen avulla. Maksutta ladattava City Nomadi -sovellus löytyy puhelimen Play-sovelluskaupasta.

Sovelluksessa on tietoa 50 länsivantaalaisesta katutaideteoksesta. Teokset löytyvät hakusanalla Myyr York Street Art City.

Sovellus opastaa kohteiden luo ja kertoo niistä perustiedot.

Kommentoi

Mainos: Vantaan kaupunki Business Vantaa

Yrittäjä, älä huoli huomisesta! Vantaalla valmistaudutaan jo tulevaisuuteen

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut