Hautausmaan vahtimestari Jim Sember on kantanut satojen pienten lasten tuhkan viimeiselle matkalle – joskus saattajaksi ei ole saapunut yhtään omaista

Kuolema: Lapsen kuolema on Suomessa harvinainen, muttei tavaton. Honkanummen hautausmaalla lepää 5 000 lasta.

Vahtimestari Jim Sember tuhkaa lapsivainajia Honkanummen krematoriossa. Tuhkat lasketaan muistolehtoon, jossa lepää tuhansia lapsia. Annika Pitkänen

Mikko Välimaa

Honkanummen krematorion piipusta nousee hento savu. Paljas silmä ei sitä kuulasta taivasta vasten havaitse, sillä kaksinkertainen poltto päästää haituvat ilmaan läpinäkymättöminä.

Aurinkoisena syyspäivänä savu jättää kuitenkin väreilevän varjon kappelin asfalttipihalle. Aivan kuin se kuiskaisi meille: Voitte yrittää piilottaa kuoleman yhteiskunnasta, mutta katoamaan ette sitä saa.

Lasten tuhka kulkee viimeisen matkan pienessä uurnassa. Annika Pitkänen

Hautausmaan vahtimestari Jim Semberille kuolema on tuttu. Jo 20 vuotta hän on kohdannut omaisten surua työssään krematoriossa ja kappelissa.

Surullisin osa työtä on lapsivainajien tuhkaaminen ja saattelu läheiseen lasten muistolehtoon kortteliin 40X.

– Oman lapsen kuolema on ehkä vaikein asia, minkä ihminen voi elämässä kohdata. Kun tuhkattavan arkun päällä on pieni nalle, ajattelen, miten lapsi on kuollut ja miten rankkaa se on vanhemmille ollut, Sember sanoo.

Kaikkein tärkeintä on, että olen heille läsnä.

Lasten kuoleman näkeminen lisää ymmärrystä, miten hauras elämä on, Jim Sember sanoo. Annika Pitkänen

Hautausmaalla kesätyöntekijänä 17-vuotiaana työt aloittanut Sember on kantanut vuosien aikana satojen lasten tuhkat muistolehtoon.

Jokaisen vainajan tarina on erilainen. Pienimmät ovat syntyneet kuolleina myöhäisissä keskenmenoissa, osa taas on voinut elää muutaman päivän.

Kaikkein pienimmät kulkevat viimeisen matkansa synnytyssairaalasta krematorioon yhteisessä laatikossa, ja viimeiset pari sataa metriä Semberin kantamassa uurnassa.

– Yhteistuhkauksissa voi olla 10–20 vainajaa. Viime aikoina tosin yhä useampi vanhempi on valinnut lapselle yksilöllisen tuhkauksen.

Muistolehdon hautapaikat alkavat pian täyttyä. Aluetta pitää laajentaa. Annika Pitkänen

Tuhkan laskemisessa vallitsee yleensä koruton hiljaisuus.

– Vanhemmat reagoivat lapsen kuolemaan eri tavoin. Joku voi haluta laskea tuhkan omin käsin ja toinen vain seurata vierestä.

Lapsensa menettäneen kohtaaminen on vaikeaa. Valitsipa lohduttaja mitkä tahansa sanat, voi se tuntua riittämättömältä.

Sember ei ehdoin tahdoin pyri tarjoamaan sanoja ja tulemaan tykö.

– Olen ajatellut, että kaikkein tärkeintä on olla läsnä.

Päivää ennen tuhkanlaskua vahtimestari Jim Sember valmistelee muistolehtoon hautapaikan, johon yhteistuhkauksen tuhka lasketaan. Annika Pitkänen

Kunnioittavaan läsnäoloon Sember pyrkii silloinkin, kun tuhkan laskua ei tule seuraamaan yhtään vanhempaa. Se ei ole mitenkään tavatonta, sillä tieto tuhkan laskemisesta ei aina välity sairaaloissa vanhemmille, eivätkä he osaa tulla paikalle oikeaan aikaan.

Toisaalta lapsen kuolema voi olla niin kipeä, että vanhemmat päättävät jäädä pois.

– Viime vuosina vanhemmat ovat olleet paremmin tietoisia tuhkanlaskusta. Tilaisuuksissa on ollut kymmenenkin omaista.

Pienistä kesken raskauden syntyneistä lapsista tulee vain vähän tuhkaa. Annika Pitkänen

Vanhempien tuskasta kertovat muistolehdon pieniin kyltteihin uurretut nimet ja päivämäärät. Sadat kyltit on järjestetty kiviin kuolinpäivämäärien perusteella. Siellä täällä on kylttejä, joista voi päätellä, että omaiset ovat tilanneet niiden kiinnityksen vasta vuosia lapsen kuoleman jälkeen.

Korttelissa on kaikkiaan noin 1 500 hautapaikkaa, ja lapsia niissä lepää jo 5 000.

Kaikkea tätä ympäröi lyhtyjen, enkelipatsaiden ja pikku meri, jota vanhemmat, sisaret ja veljet ovat kerryttäneet.

– Muistolehto on ollut käytössä vuodesta 1992. Se alkaa pian täyttyä, joten aluetta laajennetaan tulevaisuudessa, Sember sanoo.

Joskus Jim Sember laskee lasten tuhkat ilman yhdenkään vanhemman läsnäoloa. Tieto tuhkanlaskusta ei saavuta kaikkia vanhempia. Annika Pitkänen

Lasten kuolemaan liittyy väistämättä kysymys kristinuskon lupauksesta kuoleman voittamisesta. Moni vanhempi saa lohtua ja voimaa ajatuksesta, että kohtaa lapsensa vielä.

Sember sanoo, että uskoon liittyvät ajatukset harvoin paljastuvat tuhkanlaskussa. Vanhemmat pitävät ne sisällään.

– Itse pohdin uskoa jonkin verran. Ajattelen, että jos ihminen on energiaa, niin se energia voi olla olemassa jossain toisessa muodossa.

– Lasten kuolema on meillä Suomessa harvinainen. Lisäksi kuolema on piilotettu. Siksi lasten kuoleman näkeminen lisää ymmärrystä, miten hauras elämä on. Samalla se laittaa ajattelemaan, kuinka tärkeää on arvostaa hyviä hetkiä eläessä.

Jim Semberin tehtäviin kuuluu hautojen valmistelu ja viimeistely. Annika Pitkänen

Kuoleman kanssa työskentely voi olla myös rankkaa. Sember sanoo viihtyvänsä työssään hyvien työkaverien ja kauniin luonnon ansiosta. Vaikka työ vaatii vakavamielisyyttä, voi kollegoiden kesken asennoitua rennommin. Ei siis ihme, että Semberin suosikki-tv-sarjoihin kuuluu mustaa huumoria sisältänyt Mullan alla.

– Siitä näki, että käsikirjoittajat olivat tehneet tarkkaa selvitystä.

Lasten muistolehto on täynnä enkelipatsaita ja pieniä leluja. Annika Pitkänen

Työssään Sember kohtaa myös ihmisiä, joiden juuret ovat toisissa kulttuureissa. Häneen on tehnyt vaikutuksen afrikkalaistaustaisten ihmisten kyky paljastaa tunteensa hautajaisissa. Sember pohtii, voiko suomalainen kulttuuri muuttua vielä niin, että hautajaiset tarjoaisivat enemmän lohduttavia tunteita.

– Jos ajatellaan, että yhteys vainajaan ei pääty kuolemassa, vaan ihminen kohtaa hänet uudelleen, niin silloin omien hautajaisten pitäisi olla oikeastaan iloinen tapahtuma, Sember pohtii.

17-vuotiaana Honkanummelle kesätöihin tullut Jim Sember on työskennellyt hautausmaalla ja krematoriossa jo 20 vuotta. Annika Pitkänen

Semberillä, 38, itsellään on yksi lapsi. Esikoinen Kira täytti kesällä vuoden ja viettää aika paljon aikaa vehreällä ja viihtyisällä hautausmaalla, sillä perhe asuu paikan työntekijöille tarkoitetussa asunnossa.

Sember sanoo, että lasten kuoleman näkeminen lisäsi osaltaan kiitollisuutta oman lapsen saamisesta.

– Ymmärsin, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Jos Jumala jossain on niin viattomassa pienessä lapsessa.

Kuolleiden lasten nimet ja synnyin- ja kuolinpäivät on uurettu pieniin muistokyltteihin. Annika Pitkänen

Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään 23.9.

Runo

Hyvästi

Ja jos huomisaamuna herään

vieraalla lakeudella

vieraan viljapellon sylistä

juurissani uusi multa,

niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen

sydämeni läpi

ja sanon hyvästi vielä kerran

hyvästi sydämeni läpi

ja sanon hyvästi vielä kerran

hyvästi sydämeni läpi.

Jim Sember toivoi tämän jutun yhteyteen katkelmaa Aulikki Oksasen runosta "Hyvästi (Tule vielä kerran kuin ilta omenapuuhun)".

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut