Henkilö: Jari Isometsä sai kärvistellä mediahuomiossa vuosikymmenen Lahden doping-kohun tiimoilta. Kun kohusta oli 20 vuotta, soi miehen puhelin jälleen.
Julkisuus on raskasta niille, jotka välittävät kauheasti siitä, mitä heistä mietitään. Minulle on ihan sama, mitä minusta ajatellaan. Sen tämä maailma ja mediassa oleminen on opettanut.
Näin sanoo Jari Isometsä, yksi lähihistorian menestyneimmistä hiihtäjistä Suomessa.
Isometsä on asunut Vihdissä parikymmentä vuotta. Sama aika on kulunut siitä, kun yksi Suomen urheiluhistorian isoimmista ja pitkäkestoisimmista kohuista nostatti ensimmäiset otsikkonsa. Lahden odotetut MM-kisat muuttuivat skandaaliksi, kun Ala-Tikkurilassa sijaitsevalta huoltoasemalta löytyi dopingaineita sisältänyt salkku.
Hemohes-kohua kesti rapiat kymmenen vuotta. Sen aikaa asiasta luukutettiin otsikoita.
– Ehdottomasti se oli pahinta urani aikana. Nytkin, kun siitä oli talvella 20 vuotta aikaa, niin minullehan soitettiin joka ikisestä lehdestä, että he haluaisivat tehdä muistelujutun, mies päivittelee Vihdin Uutisten haastattelussa.
Kun kohut aikanaan olivat pahimmillaan, seurasi huippuhiihtäjä hyvin vähän mediaa.
Joku voi pilata kahden kohuotsikkopäivän takia koko vuotensa.
Elämä on opettanut Isometsää, tehnyt kyyniseksikin. Hän lukee mediaa nykyisin ihan eri tavalla.
– Aika usein mietin otsikon takaa, että mitenköhän tuo asia oikeasti on.
Isometsä huomauttaa, että jos itse ei anna lausuntoja, niin joku toinen antaa. Vaikka miten väärän uutisen näkisi itsestään, niin korjaamaan ei kannata lähteä. Antaa vain olla, Isometsä sanoo Vihdin Uutisille.
– Tietyillä medioilla on tarkoituksenhakuista kirjoittaa uutinen niin, että tulee kommentoitavaa. Sitten siitä asiasta onkin kirjoitettu jo viikko.
Mies mainitsee, ettei ole ostanut iltalehtiä kahteenkymmeneen vuoteen. Eikä osta.
Isometsä pohtii ihmisten yleisesti ottavan liian raskaasti sen, mitä heistä ajatellaan.
– Joku voi pilata kahden kohuotsikkopäivän takia koko vuotensa. Miettivät, mitä muut ajattelevat. Paskat, ne mitään edes muista siitä jutusta. Heillä on omiakin murheita.
– Merkityksellinen asia on elää omaa elämäänsä niiden läheisten kanssa, joiden kanssa päivittäin on. Ei sillä ole minulle mitään merkitystä, mitä joku Kari Helsingistä miettii.
Vihdissä Jari Isometsän on pitänyt kaikki 20 vuotta perheen lisäksi ystäväpiiri, työ, harrastukset ja ”Etelä-Suomen ykkösladut” Nummelanharjulla.
– Kyllä minä olen täällä viihtynyt. Toki olen sellainen luonne, että viihtyisin melkein missä vain. Tulen kaikkien kanssa toimeen, mikä on sekä hyvä että huono asia. Se vie aika paljon aikaa! Jos ihminen tulee kaupassa juttelemaan, niin en minä ikinä sano, että minulla olisi kiire, Isometsä naurahtaa.
Yksi raskas asia Isometsän elämässä on ollut isän kuolema. Hän uumoilee murheita iän myötä vielä tulevan; kun itse vanhenee, ja ihmiset ympärillä vanhenevat.
Jari Isometsältä ilmestyy lokakuun alussa elämänkerta. Kirja oli miehen mukaan yllättävän isotöinen projekti: se sisälsi haastatteluja, mutta myös valtavasti tarkastamistyötä ja esimerkiksi kuvituksen miettimistä.
– Ja sitten kun kirja julkaistaan, niin ensimmäiset kolme päivää revitään kohuotsikoita, Isometsä hymähtää.
Hän pohtii skandaaleja tulevan nykyisin harva se päivä. Ne samalla pinnallistuvat, ja hyvä niin. Hän silti kysyy, miksi ihmeessä kaiken pitää aina olla sensaatiota? Miksi pitää tietää kaikki?
– En minä ole koskaan elänyt otsikoita varten. Toimittajat kirjoittavat otsikoita ja ihmiset lukevat. Minä elän.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Vihdin Uutisissa. Edit 1.10 klo 10.20: Korjattu lääkelaukun löytöpaikka.