Perintö: Valtakunnan politiikasta tuttu ilmiö näkyy myös Vantaalla.
Vantaan kaupunginvaltuutettu Suvi Karhu (ps.) muistaa isoisänsä sanat.
– Juttelin vaarini kanssa oltuani ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaana. En päässyt tuolloin valtuustoon, mutta vaarini totesi kannustaen: katso tuo tie loppuun.
Sen Karhu teki ja kolmannella yrittämällä hänet valittiin valtuustoon. Vaari oli silloin jo kuollut.
– Parin päivän päästä valintani varmistumisesta se iski. Muistin tuon keskustelun ja ajattelin, että vaari olisi iloinen. Itku ei meinannut loppua.
Kannustusta Karhu on saanut vaarin lisäksi myös isältään. Isä on ollut pitkään mukana politiikassa ja tänä vuonna hänet valittiin Etelä-Karjalassa sijaitsevan Taipalsaaren valtuustoon perussuomalaisten listalta.
– Isäni ei ole mikään kiihkoilija, mutta meillä kotona on aina puhuttu paljon politiikasta.
Ehkä se henki tulee kotoa.
Karhu oli EU-jäsenyysneuvottelujen aikaan noin 9-vuotias. Hän muistaa maanviljelijäisänsä vastustaneen unioniin liittymistä. Politiikka oli silloinkin Karhun perheen arjessa vahvasti läsnä.
Halu vaikuttaa kulkee sukupolvien ketjussa myös vantaalaisessa Åstrandien perheessä. Kun pitkän linjan valtuutettu Stefan Åstrand oli ensi kertaa ehdolla kuntavaaleissa, hänen vaaliesitteessään oli myös isä Gustav Åstrandin kuva ja teksti: Äpplet faller inte långt från trädet (omena ei putoa kauas puusta). Se oli isän tapa paitsi kannustaa poikaansa myös kertoa äänestäjille, että vaikka hän ei enää ole itse ehdolla, poika on.
Stefan Åstrandin mukaan hänen lapsuudenkodissaaan ei välttämättä muuten puhuttu politiikkaa, mutta isä kommentoi televisiossa käsiteltyjä yhteiskunnallisia asioita ahkerasti.
– Itse kiinnostuin politiikasta yläkoulun viimeisenä vuotena ja lähdin mukaan RKP:n nuorisojärjestön toimintaan. Jo aiemmin olin jakanut isän esitteitä postilaatikoihin.
Stefan Åstrand pohtii isänsä olevan niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet toimimaan niin järjestöissä kuin politiikassa.
– Olen itsekin samanlainen. Ehkä se henki tulee kotoa.
Karhu ja Åstrand ovat osa ilmiötä, jonka myös tutkimukset vahvistavat. Kiinnostus politiikkaan on vahvasti periytyvää.
– Poliittiseen osallistumiseen saadaan edelleen mallia kotoa. Ei vain vanhempien, vaan myös isovanhempien kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin periytyy lapsenlapsille, erikoistutkija Jenni Karimäki sanoo.
Eduskuntatutkimuksen keskuksessa työskentelevä Karimäki pohtii puoluekannan periytymiseen liittyviä ilmiötä. On toki tavallista, että puoluekanta säilyy läpi elämän ja myös sukupolvien ketjussa.
Sen lisäksi tavallista on se, että siirtymistä tapahtuu esimerkiksi vihreiden ja vasemmistopuolueiden välillä. Sellaisesta löytyy esimerkkejä myös Vantaan valtuustosta. Sirpa Kauppinen (vihr.) kertoo isoisänsä Aukusti Timolan kiertäneen Matti Ahteen kanssa puhumassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa ja raittiusliikkeessä. Vaula Norrenan (vihr.) isoisä Hannes Norrena oli niin ikään demari. Hän vaikutti kunnanvaltuutettuna Evijärvellä. Demarivaltuutettu Jussi Särkelän tytär Rosa Meriläinen on puolestaan ollut vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja.
Norrena huomauttaa, että toki vihreisiinkin siirrytään myös oikeistopuolueista.
– Koska puolue on nuori, on selvää, että nykyisten vihreiden isät ja äidit ovat ainakin ennen vuotta 1987 äänestäneet jotakin muuta kuin vihreitä, Norrena toteaa.