Vantaalainen Jouko Karjalainen, 69, kulkee pyöräillen kaikkialle – Läskipyöränsä hän nimesi Hillariksi taitettuaan sillä pohjoisissa matkan hillasuolle

Jouko Karjalaisen mukaan pyörällä voi mennä minne vain, mutta silti sillä ei pidä tehdä niin. Luontoalueille ei tulisi tehdä kuluttamalla uusia reittejä, vaan käyttää niitä, joita sinne on valvotusti rakennettu. Sami Kuusivirta

Palkittu: Vantaan vuoden pyöräilijä yhdistää pyöräilyn kaikkeen, mihin vain voi.

Leena Koivisto

Leena Koivisto

Olen elämäntapapyöräilijä. Pyöräilyn voi yhdistää vähän mihin tahansa.

Näin luonnehtii itseään Vuoden vantaalainen pyöräilijä -tunnustuksen saanut Jouko Karjalainen.

– Mutta en suhtaudu kauhean tiukkakypäräisesti tähän asiaan. Siitä kertonee perustamani some-ryhmäkin, Facebookista löytyvä Suomen Sosiaalipyöräilijän Seura – kansanterveydelle, hän vinkkaa.

Somesta saa myös osviittaa siitä, että Karjalaisella on tapana keksiä erilaisia tapahtumia.

Vuonna 2010 hän järjesti kehitysvammaisten pyöräilytapahtuman Myötätuulen viestin, vapaaehtoistoiminnan vuonna 2011 Napapiirin vapaaehtoisten juhannuspyöräilyn ja ensi kesänä on seitsemännen kerran vuorossa kaikille avoin, Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteyteen ajoittuva Tour de Vaivaisukot -tapahtuma, jossa poljetaan pitkää taivalta Keski-Pohjanmaalla.

– Siinä nyt ei varsinaisesti ole mistään hyväntekeväisyydestä kysymys, mutta on siellä matkan varrella muutama vaivaisukko, joihin pyöräilijät kyllä yleensä tapaavat ohi ajaessaan rahaa pudottaa, Karjalainen tietää.

- Hyviä pyöräreittejä on Vantaalla paljon, Jouko Karjalainen sanoo. - Mutta jos lähden pitemmälle maantiepyöräilemään, ihan paras reitti kulkee Katriinan sairalan kautta Riipiläntien reunaa Palojoelle Nurmijärvelle ja sieltä Hyrylään, josta sitten pääsee kätevästi Korson kautta takaisin. Sami Kuusivirta

Jokaista Vaivaisukko-retkeä edeltää myös aina köyhyysseminaari, Karjalainen kun on itse kaksi vuotta sitten Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta eläköitynyt köyhyystutkija, jolle erityisesti ruoka-apu ja leipäjonot ovat olleet läheisiä aiheita.

Lisäksi hän on jo parinkymmentä vuotta toiminut pilottina näkövammaisille, eli polkenut matkantekoa turvaten tandem-pyörän etummaisella paikalla. Sen hän lukee puolisonsa ansioksi.

– Vaimoni pitää pyöräilytouhuani tilanteen mukaan joko vähän maanisena tai vähän kahelina ja totesi kerran, että kun nyt ajat pyörällä niin paljon, miksi et voisi samalla ajaa vaikka tandemia jonkun kanssa.

Kohta 70-vuotias Karjalainen on pyöräillyt koko ikänsä. 10-vuotiaana hän jo fillaroi ympärivuotisesti kolmen kilometrin koulumatkansa silloiseen Pohjois-Helsingin yhteiskouluun. Samalla innolla hän on polkenut läpi opiskelu- ja työelämän.

– Vantaalta pääsee loistavasti Helsinkiin niin, että ei tarvitse ajaa lainkaan autotiellä muuten kuin korkeintaan ylittäessään sellaisen, rapiat 30 vuotta Päiväkummussa asunut polkija iloitsee.

– Kerran paukkasin isoon seminaaritapahtumaan Lahteen pyörällä ja vaatteita vaihtaessani sosiaali- ja terveysministeriön paikalle sattunut kansliapäällikkö Markku Lehto totesi: ”Hyvä Jouko, halvinta kulkuneuvoa käyttäen.” Niinpä joskus laskutinkin työmatkoista 10 senttiä kilometriltä ja kyllä taloustoimisto ne hyväksyi.

Jouko Karjalaiselle pyöräily on paras mahdollinen liikkumismuoto siksikin, että se pitää nivelet kunnossa. Sami Kuusivirta

Karjalainen kannustaa kanssaihmisiä pyöränsatulaan.

Kaikki paikat ovat pyöräilymatkan päässä, mutta joka paikkaan ei silti ole tarvis pyörällä mennä.

– Esimerkiksi Helsingin Keskuspuistoon on vuosien varrella ilmestynyt kaikenlaisia ylimääräisiä polkuja ja reittejä sinne tänne pyöräilijöiden ja jalankulkijoidenkin tekeminä. Se ei ole kovinkaan suotavaa. Toivonkin, että siellä, samaten kuin esimerkiksi Sipoonkorvessa, pystyttäisiin jotenkin pitämään tämä ilmiö kurissa.

Pitkien matkojen harrastajalle on kertynyt kaksipyöräisiä joka lähtöön maantiepyörästä gravel-malliin.

– Kyllähän siinä rahaa palaa, mutta voisi se huonompaankin mennä.

Läskipyörää eli fatbikea Karjalainen hehkuttaa todelliseksi innovaatioksi, joka syntyi alkujaan suopyöräksi Alaskassa.

– Olen omalla läskipyörälläni pohjoisissa hillasuolla käynytkin. Siksi nimesin sen Hillariksi.

Pyöräilyvaatteita on myös kertynyt.

– Kyllä se middle-aged men in lycra -määritelmä osin sopii minuunkin, Karjalainen hekottelee viitaten MAMIL-ilmiöön, keski-ikäisiin pyöräileviin miehiin tiukoissa lycra-asuissa.

- Autot voisivat ohittaa etäämmältäkin, Jouko Karjalainen toteaa, mutta on silti kokenut olonsa maanteillä pyöräillessään turvalliseksi. Kypäräpeiliä hän käyttää erityisesti rekkojen havaitsemiseksi. Sami Kuusivirta

Pyöräily on voitelua nivelille ja Karjalaisen tapauksessa jopa niin konkreettisesti, että hän uskoo pitäneensä liikkumismuodolla pyörätuolin loitolla.

– Sen verran on sekä painossa että nilkkojen heiveröisyydessä suvun perintöä, että nivelet eivät yksinkertaisesti kestäisi esimerkiksi juoksemista.

Liikenteessä turvaa tuovat asianmukaiset vaatteet ja niiden näkyvyys. Kypäräpeilistä näkee takaa lähestyvät rekat.

– Kerran meinasin ajaa pyörällä hirvikolarin Puistolan aseman kohdalla, jossa tuli yöllä hirvi vastaan. Tammisaaren lähellä kauris hyppäsi pyörän eteen suoraan pusikosta.

Vantaan vuoden pyöräilijän valitsi Vantaan kaupungin asiantuntijoiden ja Helsingin seudun pyöräilijät ry:n muodostama Poljin-ryhmä kaupunkilaisilta tulleiden ehdotusten joukosta.

Katso tämä: Polje 12 pyörälenkkiä Vantaalla – Lataa reittikartat täältä

Lue myös: Onko tässä Suomen pisin työmatka pyörällä? – Vantaalaismies polkee huiman matkan Kalle Päätalon maisemiin

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut