Tiedot: Vantaan seurakuntien aluekeskusrekisterin johtaja Tuomo Kahenvirta myöntää asiakirjojen toimitusjonon olleen tänä vuonna pisimmillään 17 viikkoa.
Leinelässä asuva Soini Kuosma tarvitsi kuolinpesän asioiden selvittämistä varten todistuksen siitä, että hän on elossa.
Muutama vuosi sitten kirkkoon liittynyt Kuosma oletti saavansa virkatodistuksen nopeasti seurakunnasta netin kautta. Hämmästys oli suuri, kun Kuosma avasi Vantaan seurakuntien nettisivut.
– Kirkon aluekeskusrekisteri tiedotti, että sen antamia asiakirjoja joutuu odottamaan jopa yli neljä kuukautta.
Kuosma oli pöyristynyt, ja sen lisäksi hän koki olonsa syylliseksi.
– Kuolinpesän asioihin liittyvä prosessi oli jo kestänyt toista vuotta. Prosessi pitkittyisi edelleen kuukausilla, ja muut joutuisivat minun takiani odottamaan rahojaan.
Vantaan seurakuntien aluekeskusrekisterin johtaja Tuomo Kahenvirta myöntää asiakirjojen toimitusjonon olleen tänä vuonna pisimmillään jopa 17 viikkoa. Jono ei kuitenkaan koske Kuosman kaipaamaa elää-todistusta, vaan sukuselvitysmuotoisia virkatodistuksia.
Ymmärrän kirkon väestökirjanpidon olevan jäänne historiasta.
– Ruuhkan suurimpana syynä on kirkossa käynnissä oleva suuri sukuselvitysten laadinnan uudistus. Sen aikana on kohdattu muutamia yllättäviä haasteita, joiden kanssa henkilöstömme on ollut pahasti alimitoitettu.
Uudistuksessa sukuselvityspalvelu siirretään alueellisiin keskusrekistereihin. Tavoitteena on, että vainajasta tehtävät sukuselvitykset saataisiin koko elinkaaren ajalta yhdellä tilauksella nopeasti.
Kahenvirta korostaa, että elää-todistuksen saa ja on saanut myös Vantaan seurakuntayhtymän aluekeskusrekisteristä usein jo saman päivän aikana, viimeistään seuraavana arkipäivänä.
Todistusta kaivannut vantaalainen Kuosma päätyi kysymään Digi- ja väestötietovirastosta (DVV), olisiko hänellä mahdollisuus saada myös sieltä tarvittava todistus. Vastaus oli kyllä. DVV:n antama olotodistus riittää monen asian hoitamiseen.
– Elossaolotodistus maksoi 10 euroa ja sen sai heti ladattua omalle koneelle, Kuosma kertoo.
Tapahtunut sai Kuosman pohtimaan, miksi Suomessa on kaksi väestötietojärjestelmää: seurakuntien ylläpitämä sekä DVV:n ylläpitämä.
– Ymmärrän kirkon väestökirjanpidon olevan jäänne historiasta, mutta onko se enää tarpeen? Kuosma kysyy.
Kahenvirta myöntää syyn kahteen järjestelmään löytyvän historiasta. Väestörekisteri on saanut alkunsa pappien tekemästä kirkon jäsenkirjanpidosta, kirkonkirjoista.
– Sukuselvitystä tehtäessä käytetään vielä usein materiaalia, joka on kirkon kirjoissa. Materiaali on valtavan laaja ja sellaisessa muodossa, etteivät tietokoneet osaa lukea sitä.
Myös DVV:n johtaja Ari Torkkel puhuu historiasta. Kirkot hoitivat väestökirjanpitoa yhdessä maistraattien kanssa aina vuoteen 1999 saakka. Siitä lähtien kirkkojen tehtävänä on ollut pitää rekisteriä jäsenistään ja väestötietojärjestelmän ylläpito jäi maistraateille eli nykyiselle DVV:lle.
Kuosma sai tarvittavan todistuksen DVV:sta. Johtaja Torkkelin mukaan DVV:n antama elossaolotodistus on usein riittävä asioiden hoitamiksi. Perunkirjoitusta varten tarvittavan sukuselvityksen kirkkoon kuulumattomista saa DVV:sta, mutta kirkon jäsentä koskeva sukuselvitys on haettava seurakunnasta. DVV:stä saa sukuselvityksiin liittyvät tiedot vuodesta 1999 lähtien myös kirkkoon kuuluvista.
DVV:ssa ei ole pitkiä ruuhkia. Elossaolotodistuksen omista tiedoistaan saa itsepalveluna sähköisesti netistä välittömästi. Paperisena postitse noin viikossa. Sukuselvityksen saa DVV:sta kolmessa tai neljässä viikossa, Torkkel kertoo.
Vantaan seurakuntien aluekeskusviraston tilanne on nyt kääntynyt kohti parempaa.
– Kevään, kesän ja syksyn aikana palkattu lisähenkilöstö on saatu perehdytettyä työhön suurelta osin, Kahenvirta toteaa.