Kaikki junioriurheilu on kärsinyt koronasta enemmän tai vähemmän. Mutta ainakin vantaalaisissa joukkueurheiluseuroissa on ollut harrastajamäärien nousuakin.
Kun koronakriisi maaliskuun 2020 puolivälissä Suomessa puhkesi, lakkasi suuri osa liikunta- ja urheilutoiminnoista kokonaan. Osa sinnitteli sovelletuin harjoittein. Lähinnä vain ammatikseen urheilevien kärki on pystynyt koko ajan harjoittelemaan ainakin lähes normaalisti.
Junioriurheilussakin on sittemmin palattu ainakin tilapäisesti normaaliin tai lähelle sitä. Arvet joka tapauksessa jäivät. Kaikki nuoret ja lapset eivät ole palanneet harrasteidensa pariin, joko koronaviruksen aiheuttaman tauon tai koronan myötä heikentyneen vanhempien maksuvalmiuden takia.
– Pudotus on ollut kymmenisen prosenttia, kertoo Salibandyseura Vantaan toiminnanjohtaja Jukka Welin.
SB Vantaassa pudokkaiden määrä tarkoittaa noin sataa pelaajaa.
– Aluksi tuntui, että junioreja katoaa vain muista seuroista, ei meiltä. Mutta viime keväänä ilmiö varsinaisesti alkoi näkyä meilläkin.
– Yksittäisissä halleissa harjoittelevat seurat saivat siinä vaiheessa harrastajiaan takaisin. Meillä sen sijaan kävi leikkuri, kun kaikki toimintamme on Vantaan kaupungin halleissa, joissa rajoitukset olivat pidempään voimassa, Welin kertoo.
SB Vantaassa harrastajakato kävi melko tasaisesti läpi ikäluokkien. Mutta 13-vuotiaiden poikien ja 18-vuotiaiden tyttöjen joukkueista jäi jäljelle vain rauniot.
– Harraste- ja kuntoryhmissä totuus paljastui vasta viime elokuussa, kun ilmoittautumiset tälle kaudelle käynnistyivät. Alku näytti todella pahalta, osin virheellisen koronauutisoinninkin vuoksi, mutta tilanne kääntyi onneksi melko nopeasti parempaan suuntaan, Welin sanoo.
– Mutta pääosa toiminnastamme on junioritoimintaa, ja voi sanoa, että junioriharrastajia meillä on nyt kymmenen prosenttia vähemmän kuin ennen koronaa.
Kartanonkoskella sen sijaan tunnutaan selvityn säikähdyksellä.
– Vain kourallinen on lopettanut koronan vuoksi, sanoo Pakkalan Palloseuran seurakoordinaattori Risto Tikka.
– Puolitoista vuotta sitten meillä oli 400 pelaajaa, nyt 550, Tikka myhäilee.
– Aikuispelaajien lukumäärä on noin 70, ja se on pysynyt melko tarkalleen samoissa. Eli nousua on tapahtunut nimenomaan junioripuolella ja pääosin viimeisen puolen vuoden aikana.
Osittain nousu selittyy sillä, että PPS on perustanut uusia, aloittavia ikäluokkia.
– Lisäksi on ollut tyttöbuumi. Ennen meillä oli vain yksi tyttöjoukkue, nyt neljä ja jokaisessa vähintään 20 pelaajaa, Tikka kertoo.
– Meillä menee siis hyvin, ja jos trendi jatkuu tällaisena, uhkaavat resurssit loppua.
Etelä-Vantaan Urheilijoissa koronakevät 2020 oli tuskaa täynnä. Tuolloin jääkiekon erikoisseuran oli määrä huipentaa 50-vuotisjuhlakautensa hyväntekeväisyysotteluun ja -huutokauppaan, jonka tuotto oli tarkoitus käyttää vähävaraisten lasten harrastusten tukemiseen.
Se jäi toteutumatta, mutta pandemian jatkumisesta huolimatta EVU:ssa suupielet ovat pikkuhiljaa kääntyneet ylöspäin.
– Onhan tämä puolitoistavuotinen ollut tiukka ajanjakso kaiken kaikkiaan seuratoiminnan organisoimisen ja viestinnän tiimoilta. Mutta tällä hetkellä olemme hyvässä tilanteessa, kertoo EVU:n toiminnanjohtaja Miia Murole.
– Kokonaispelaajamäärä on kauteen 2019–2020 verrattuna kasvanut lähes kymmenen prosenttia, vaikka suunniteltu harrastekiekkotoiminnan käynnistäminen 14–17-vuotiaille pojille on koronan vuoksi edelleen työn alla.
EVU:n pelaajamäärä on koronan aikana ylittänyt 600:n rajan.
– Ikäkausijoukkueissa, eli perustoiminnassamme, pääosin kaikki ovat jatkaneet, ja yli 15-vuotiaissa Jääkiekkoliiton sarjoja pelaavissa olemme saaneet joukkueiden kokoa kasvatettuakin, Murole sanoo.
– Jos Vantaalla olisi enemmän jäätä, olisimme voineet muodostaa uusia joukkueitakin. Onneksi viime viikolla vihdoinkin pääsimme juhannuksesta asti kiinni olleeseen Myyrmäen ykköshalliin.