Kasper Strömman voisi seuraavaksi taiteilla piparkakusta uudet liukuovet Rediin. – Niistä on nimittäin aina paljon juttua Kalasatama-ryhmässä, että toimivatko ne vai eivät. Se olisi minun lahjani kauppakeskukselle. Sami Kuusivirta

Kasper Strömmanin, 47, piparitalo-ohjeet eivät vaadi sorminäppäryyttä – piparista syntyy vaikka "suomalainen homekoulu"

Sanna Jompero-Lahokoski

Mitä syntyy siitä, kun ei niin taitava jauhosormi kyllästyy lehtien vuosittaisiin piparkakkutalokisoihin? Siitä syntyy kirja, jossa piparitalot eivät ole niin justiinsa, eivätkä ne välttämättä ole edes taloja, vaan jotain aivan muuta.

Passiivienergiatalossa eristeiden virkaa toimittavat vaahtokarkit. Kasper Strömman

K uvittaja ja graafikko Kasper Strömman, 47, on tehnyt meille toisenlaisille piparileipureille kirjan, Piparkassun talot (Kustantamo S&S 2020). Kirjaan on koottu 24 inspiroivaa ”taikina-arkkitehtuurin klassikkoa”.

– Tämä kirja on ihmisille, joilla on enemmän intoa kuin taitoa. Nämä eivät vaadi sorminäppäryyttä. Filosofiani on, ettei mikään saa olla liian vaikeaa.

Joka joulu toistuvat piparitaitureiden kilpailut ovat Strömmanin mukaan suorastaan uuvuttavia. Siksi idea omasta kirjasta alkoi muhia.

– Mietin, että ihmiset näkevät hienojen piparitalojen eteen vaivaa monta kuukautta. Talot ovat niin hienoja, mutta eihän kukaan pysty tekemään sellaisia, jos ei ole sokerileipuri tai arkkitehti.

Suomalainen peruskoulu on Kasper Strömmanin kirjassa kuorrutettu homejuustolla. Kasper Strömman

Kirjassa mielikuva perinteisestä piparkakkutalosta on laitettu uusiksi jo siitäkin syystä, että myös sokerileipureiden täytyy seurata omaa aikaansa ja yhteiskunnallisia trendejä.

– Pipariarkkitehtuuri laahaa perässä. Jos menee asuntomessuille, niin eihän siellä enää näe juurikaan perinteisiä taloja. Piparitalot ovat usein kuitenkin edelleen vielä sellaisia.

Asuntovaunun koukkuna on jouluinen sokerikeppi. Kasper Strömman

Kirjaan Strömman on ikuistanut Runebergin kotitalon hillosilmällä, asuntovaunun karkkikeppisellä vetokoukulla ja piparisen passiivienergiatalon, jonka eristeenä on käytetty vaahtokarkkeja sekä kauppakeskuksen, jossa on avattava katto.

Strömmanin oma suosikki kirjassa on suomalainen peruskoulu, joka piparisen katon päällä on paksu kerros homejuustoa.

– Piparkakku ja homejuusto kuuluvat yhteen, kuten myös suomalainen peruskoulu ja home. Talon tekemisestä vuorokauden kuluttua sen katto romahti. Se oli täydellinen replika. Home kostutti talon. Sitä se sädesieni tekee, Strömman sanoo huvittuneena.

Kaikki kirjan rakennelmat ole edes piparkakusta. Mukana on muun muassa näkkileivästä tehty talo sekä sokeripaloista koottu iglu.

– Sokeripalaiglun tein vain siksi, koska sokeri on niin fantastinen rakennusmateriaali.

Seuraava kirja on jo ideatasolla. Siihen Strömman kokeili taloa lehtitaikinasta, mutta palasi piparkakkuun.

Ideoista syntyi piparinen bajamaja, lohkotiilinen vaahtokarkkitalo piparikatolla, Halloween-talo sekä ajanhengen mukainen hyönteishotelli.

– Hyönteishotelleja näkee joka mökillä, mutta koskaan niissä ei näe elämää. Jos ne olisivat piparista, niin varmasti olisi elämää. Pipari ei tosin kestäisi kosteaa ulkoilma.

Strömman ei tunnustaudu erityisesti jouluihmiseksi, mutta tunnelmalliset joulut sukulaisissa Oulussa ja kirjan myötä tullut hääräämisen ilo piparitalojen parissa ovat muuttaneet suhtautumista.

– Keittiössä hääräileminen ja samalla jouluradion kuunteleminen ovat herättäneet jouluinnostuksen. Sanotaan, että valearkkitehti minussa on herännyt henkiin. Nykyään sitä kiertelee ja katselee, mitä uusia rakennusmateriaaleja olisi tarjolla.

Kirjan tekemiseen kului Strömmanilta muutama vuosi. Kolmelapsinen perhe asui kirjan tekemisen aikaan Puu-Vallilassa. Tuona aikana koti täyttyi onnistuneista ja vähemmän onnistuneista tekeleistä jopa yli oman tarpeen. Työkaverit ja ystävätkin saivat osansa.

Kuukausi sitten perhe muutti Kalasatamaan. Strömman ei vielä osaa sanoa, mitä uudesta asuinalueestaan ajattelee.

– Kalasatama on jännä yhdistelmä. On vanha satama-alue, jolle rakennetaan uutta asuinaluetta. Vieressä on ulkoilusaari, jonne mennään liikkumaan. Mustikkamaa on ehdottomasti iso bonus. Se on melkein hajalle tampattu, kun kaikki ovat halunneet korona-aikana ulkoilla siellä.

Tänä jouluna kalasatamalaisessa keittiössä syntyy todennäköisesti jälleen uusia, mutta ei niin perinteisiä piparileipomuksia.

– Olen miettinyt grillikioskia. Se on uusvanha traditio, koska ne ovat hävinneet katukuvasta ja heset ovat korvanneet ne. Malli voisi olla perinteinen lippakioski tai sitten metallinen.

Mainos: Jonna Weckström ja Elina Nykyri

Turvataan sote-uudistuksessa järjestöjen toimintaedellytykset!

Etusivulla nyt