Rakas joulupukki! Ensiksi haluan pyytää anteeksi kaikista pahoista teoista, ja toiseksi toivotan hyvää joulua kaikille!
Suurin piirtein näillä sanoilla alkaa kuvassa oleva kirje joulupukille. Kirjeen kirjoittaja ei kaunistele: pahoja tekoja on tullut tehtyä, mutta anteeksi on hyvä pyytää. Ehkä sillä taataan joululahjojen saanti. Kiltti on siis oltava.
Ja sitten itse asiaan, eli lahjatoiveisiin: reiät, korvakorut, patterit soittimeen (keskikokoisia viisi), karkkia (mustia), kaulakoru, tussit, barbie ja barbien tavaroita (ei nukkekotia!), luettavaa (ei vauvojen tai pienten lasten kirjoja), tarroja, barbien vaatteita, värityskirja (ei lasten tai vauvojen).
Pikkulapsiaika on ohi. Ei enää vauvanukkeja, vaan ihan oikeita barbeja tavaroineen. Ei enää vauvojen tai pikkulasten kirjoja, vaan ihan oikeaa luettavaa. On hyvä täsmentää joulupukillekin, että missä mennään. On aika siirtyä elämässä eteenpäin.
Oheinen kirje päätyi Vantaan kaupunginmuseon kokoelmiin vuonna 2011 museon dokumentoidessa Tikkurilassa sijainnutta Kenkäasemanakin tunnettua rakennusta. Talo oli jo tyhjentynyt, vain kenkäkauppa veteli viimeisiään.
Vintille jääneiden tavaroiden joukossa oli tämä kirje. Päiväystä ei ollut, mutta mukana olleiden esineiden perusteella se ajoitettiin 1990-luvun alkupuolelle. Kirje otettiin kokoelmiin esimerkkinä vanhasta jouluperinteestä eli kirjeestä joulupukille, aikansa leluihanteista sekä vantaalaislapsen toiveista ja unelmista.
Oliko kirje jäänyt postittamatta, vai minkälaisen matkan se oli taittanut? Jotenkin tieto oli kaiketi pukin saavuttanut, koska samassa yhteydessä löytyi myös pari barbia tykötarpeineen. Joululahjatoive oli toteutunut, ainakin osittain.
Vantaan Sanomien ja Vantaan kaupunginmuseon juttusarjassa nostetaan esille paikallista historiaa tutustumalla museon kokoelmiin ja kulttuuriympäristökohteisiin. Kirjoittajat ovat museon henkilökuntaa.