Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Entinen liigakiekkoilija Aleksi Holmberg vaihtoi jääkiekon potkunyrkkeilyyn, ja kilpailee nyt MM-tasolla – "Aina me pikkupoikina kotona nyrkkeilimme"

Urheilu: Entinen liigakiekkoilija Aleksi Holmberg edusti lokakuussa Suomea Italiassa potkunyrkkeilyn MM-kisoissa. Tämä lajinvaihto ei ole siitä tavallisimmasta päästä.

Vaikka jääkiekko oli Aleksi Holmbergille iso juttu jo pienenä, oli nyrkkeily vielä isompi ja kiinnostavampi asia.

– Aina me pikkupoikina kotona nyrkkeilimme, hän muistelee.

Aleksin sparraaja oli kolme vuotta nuorempi veli Oskari. Jääkiekossa Aleksi Holmberg kuitenkin pärjäsi, ja tie vei Tikkurilan Jää-Veikkojen ja HIFK:n juniorien kautta aina liigatasolle asti.

Kolmannen liigakautensa alkupuolella, syksyllä 2008, Holmbergin polvesta meni eturistiside poikki.

– Sain leikkauksen yhteydessä sairaalabakteerin. Olin kaikkiaan neljä kuukautta sairaalahoidossa. Olin nuorempana äkkipikainen tuittupää ja halusin siinä vaiheessa purkaa sopimukseni HIFK:n kanssa. Agenttini sai sorvattua minulle sopimuksen Hämeenlinnan Pallokerhoon.

Seuraavana syksynä Holmbergin kädestä murtui veneluu aamujäillä ennen liigan avauspeliä.

– Pelasin pitkään käsi puudutettuna. Lopulta se oli pakko operoida, ja puoli vuotta meni toipuessa.

Holmberg ei vielä silloin ymmärtänyt, että toipumisen eteen on tehtävä töitä.

– Istuin vain sohvalla, ja vastoinkäymisten myötä palo kiekkoiluun alkoi hiipua.

Tilastojen mukaan Holmbergin kaulaan ripustettiin kauden päätyttyä liigahopea.

– Oli riittävä määrä runkosarjapelejä, mutta en pelannut finaaleissa enkä hakenut mitalia.

Hän pelasi HPK:ssa vielä toisen kauden.

– Mutta en ollut valmis tekemään riittävästi hommia sen eteen, että pärjäisin.

Holmberg kiekkoili vielä Ranskassa Briançonissa ja sitten Vantaalla.

– Käytännössä lopetin siihen Ranskan-kauteen. Päätös vahvistui siellä hyvissä ajoin.

Nyt Holmbergilla, 34, on takanaan ensimmäiset potkunyrkkeilyn MM-kisansa. Lokakuussa Italiassa tuoreen Suomen mestarin taival alle 75-kiloisten sarjassa päättyi ensimmäiseen matsiin. Vastassa oli kirgisialainen Azamat Kudaiberdiev.

– Ottelin kaksi erää huonosti, kävin lattiassakin. Kolmannen erän voitin.

Ensi vuonna on EM-kisat.

– Se on selkeä tavoite nyt. Myös muutama World Cup -kisa pitäisi päästä vetämään.

Holmberg tutustui potkunyrkkeilyyn jo 12-vuotiaana.

– Ei minulla ollut jääkiekossa idoleita. En oikeastaan koskaan edes seurannut lätkää. Mieluummin katselin nyrkkeily- ja potkunyrkkeilyvideoilta high lightseja, hän kertoo.

– Kun lopetin jääkiekkoilun, pikkuveljeni alkoi houkutella minua potkunyrkkeilyn pariin. Harrastaminen alkoi nopeasti, mutta oli korkea kynnys aloittaa kilpaileminen. Minulle riitti pari kertaa viikossa, en halunnut enempää.

Kolme vuotta sitten Aleksi Holmberg kuitenkin aloitti kilpailemisen pikkuveljensä vanavedessä ja toimittuaan ensin tämän sparrauskaverina. Lisäintoa antoi Oskarin suhteellisen lyhyellä tavoitteellisella harjoittelulla voittama Suomen mestaruus.

– Ensimmäisen vuoden aikana olin kolmesti leikkauspöydällä. Treenasin välillä yksikätisenä tai -jalkaisena. Mutta treenasin. Niin en koskaan tehnyt vastaavassa tilanteessa lätkässä.

Ensimmäisen ottelunsa Holmberg otteli 86-kiloisissa.

– Olin hieman alipainoinen. Vastustaja näytti vähintäänkin viisimetriseltä. Jännitti älyttömästi. Mutta voitin 3–0, vaikka minulla oli hauislihas poikki. Se kävi ilmi jälkeenpäin.

Potkunyrkkeilykärpänen oli kuitenkin puraissut Holmbergia, vielä terävämmin kuin lätkäkärpänen aikoinaan.

– Minua ei ole tarvinnut patistaa treeneihin, sanoo Vantaan Kamppailukeskusta edustava Holmberg, jota valmentaa maajoukkuevalmentaja, potkunyrkkeilyssä 22 vuotta sitten amatöörien maailmanmestaruuden ensimmäisenä suomalaisena voittanut Pasi Rantala.

– On Pasi hakannut, mutta opettanutkin, Holmberg naurahtaa.

– Jääkiekossa olin hankala valmennettava. Mutta täällä tuntee nopeasti omissa nahoissaan, jos yrittää päästä helpolla.