Raatikon Hollannista muuttanut uusi johtaja Jaakko Toivonen totuttelee uusiin työ- ja asuinympyröihin koirakuumetta potien – "Vantaalla on välillä tuntunut vähän kuin olisi ulkomailla"

Tanssiteatteri Raatikon uusi johtaja Jaakko Toivonen aloitti tehtävässään virallisesti uudenvuodenpäivänä. Suomeen Hollannissa 25 vuotta asunut tanssija-koreografi muutti kuukautta aikaisemmin puolisonsa kanssa.

Raahelaislähtöisellä Toivosella on edessään unelmatyöksi kuvailemansa pestin haltuun ottaminen ja hollantilaisella, sairaalaklovnina työskenneellä puolisolla etenkin suomen kieleen totuttelu.

Työmatka teatterinjohtajalla on vaivaton.

– Asumme vastapäätä Raatikkoa uudessa kerrostalossa, joten keleistäkään ei ole haittaa, hän virnistää.

– Uudellamaalla en ole koskaan asunut, ja Vantaalla onkin tuntunut välillä vähän kuin olisi ulkomailla. Tikkurilassa on jotain sellaista tosi dynaamista, josta pidän.

Pohjoisen murre ei kuulu Toivosen puheessa.

– Mutta jos vietän aikaa sieltä kotoisin olevien ystävieni tai Raahessa asuvan äitini kanssa, kyllä heti ihan sujuvasti syön taas ”pannaania”.

Toivosta kiinnostaa tanssitaide laidasta laitaan. Varsinaisia idoleita hänellä ei ole alalla ollut.

– Innostun enemmänkin teoskohtaisesti kuin niin, että fanittaisin jotain tiettyä tekijää tai ryhmää.

Rosas-ryhmästään tunnetun belgialaisen Anne Teresa De Keersmaekerin työtä Toivonen kuitenkin myöntää suuresti ihailevansa.

– Hän on luonut aivan omanlaisensa liikeuniversumin ja tehnyt sen tarkasti ilman kompromisseja.

Omalle uralle merkityksellistä oli kilpatanssin vaihtuminen nykytanssiin. Siihen vaikutti lukion jälkeinen opiskelu Oulun konservatorion tanssinopettajalinjalla.

– Pääsin kokeilemaan erilaisia tanssilajeja sekä improvisaatiota ja sain ensimmäistä kertaa kokea, että on mahdollista tanssia myös siten kuin itse haluaa.

Tanssin tielle ei Toivosta ole alun perin ohjannut kukaan.

– Olen vain tanssinut aina, niin kauan kuin muistan.

Tanssin parissa hän tuntee olevansa kaikkein täysipainoisimmin oma itsensä.

– Siksi en koekaan sitä työksi, vaan pikemminkin vapaa-ajaksi.

Rotterdamin Codarts tanssiakatemiassa koreografiksi opiskellut Toivonen on sukkuloinut esiintyjänä ja koreografina niin ulkomailla kuin Suomessa. Kolme viime vuotta hän toimi Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen taiteellisena johtajana.

Pian valmistumisensa jälkeen Toivonen oli tanssijakiinnityksellä ryhmässä, joka teki esityksiä lapsille ja nuorille.

– Sain tutustua yleisöön, joka oli parasta ikinä. Sieltä asti lapsille tekeminen on kulkenut punaisena lankana mukana.

Kokemusta on kertynyt myös suosituista tanssikilpailuohjelmista, jotka täällä ovat tulleet tunnetuiksi Dance- ja Tanssii tähtien kanssa -nimisinä. Ukrainassa hän keikkaili niissä yhteensä muutaman vuoden ajan välillä tuomarina, välillä koreografina.

Katsojia oli jopa 16 miljoonaa, joten julkkiksena olokin tuli tutuksi tuulesta temmattuja tarinoita myöten.

– Jonkun ukrainalaisen juorupalstan mukaan minulla on adoptoitu lapsikin.

Raatikkoon Toivonen perehtyy ensimmäiset kaksi kuukautta yhdessä tanssiteatteria yli 30 vuotta johtaneen Marja Korholan kanssa ennen tämän eläkkeelle lähtöä.

– Valtavan isot saappaat täytettävänä, mutta saan astua sisään hyvin pyörivään tanssiteatteriin. En tee sitä ajatuksella, että nyt käännetään kaikki ylösalaisin, vaikka muutoksiakin varmasti eri persoonana ja taiteilijana tuon mukanani, hän viitoittaa.

– On lähdettävä rohkeasti kokeilemaan, miten teatterin uusissa tiloissa voidaan yhä paremmin palvella yleisöä. Täällä on jo vähän mietittykin esimerkiksi jonkinlaisen kesäleirin mahdollisuutta ja sitä, voisiko joulunajasta kehittää tavallaan kolmannen esityskauden.

Tuoreen johtajan kädenjälki alkaa näkyä ulospäin vahvemmin ensi vuoden puolella. Tänä vuonna hän tekee päiväkotien kiertueohjelmistoon muusikolle ja tanssijalle tarkoitetun pienen dueton.

– Sen työnimenä on hyppynarutus, koska olen inspiroitunut hyppynaruhyppelystä ja katsellut siitä ihan mielettömiä TikTok-videoita. Joitain temppuja pitää varmaan itsekin opetella, että pääsen niistä paremmin perille.

Toivonen on nimityksestään vieläkin vau-fiiliksissä.

– Olen tosi iloinen. Tämä on juuri sellainen haasteiden ja näytön paikka, jota olen toivonut.

Haastetta tulee myös toiselta suunnalta.

–On ihan kauhea koirakuume, paljastaa Toivonen

Pitkäaikainen lemmikki, 13-vuotias ranskanbulldoggi, menehtyi reilu vuosi sitten.

Lue myös:

Raatikon uusi johtaja on valittu

"Tuntuu ihan kuin olisin taivaassa" – Teatteritilat Silkin korttelissa ovat viittä vaille valmiita: näytökset käynnistyvät ensi viikolla

Etusivulla nyt