Opiskelu yllätti kilpapyöräilyn lopettaneen Sari Saarelaisen avaamalla saman tien oven tehtäviin niin Sveitsissä kuin Suomessa – "Melkoista painia oli pään sisällä"

Vantaalaisen Sari Saarelaisen elämä on viime aikoina ollut kuin jännitysnäytelmää siitäkin huolimatta, että hän vuosi sitten lopetti kilpapyöräilyn. Koronapandemia romutti viimeisen huipputavoitteen, 2020 olympialaiset, ja viime maaliskuussa Saarelainen täytti 40 vuotta.

– Olin jo 2019 syksyllä alkanut pohtia, että kun kilpaurheilijavuosia ei ole paljon jäljellä, millaisia eri vaihtoehtoja olisi saada jonkinlaista sertifikaattia urheilusta ja tähän asti tehdystä valmennustyöstä. Selasin vaihtoehtoja lentokoneessa treenimatkalla Espanjaan ja vastaan tuli valmennuksen ammattitutkinto Pajulahden urheiluopistossa, Saarelainen kertoo.

Hän haki, kävi haastattelussa ja pääsi koulutukseen, joka alkoi vuoden 2020 syksyllä.

Vaikka Saarelaisella oli takanaan yli 30 vuoden lajitietämys pyöräilystä, 15 vuoden kokemus perheyrityksen kuntosaliasiakkaiden valmennuksesta ja 9 vuoden kokemus pyöräilyharrastajien valmennuksesta, hän halusi syventää osaamistaan. Eikä pettynyt.

– Opiskelu Pajulahdessa oli ihan huikea matka, hän kuvaa puolitoista vuotta kestänyttä monimuoto-opetusta, jossa kolmen päivän lähiopetusjaksoja oli Pajulahdessa kuuden viikon välein. Sen lisäksi, että opetukseen osallistui huippuluennoitsijoita, Saarelainen kokee suureksi eri lajeja edustaneiden kanssaopiskelijoiden merkityksen.

– Päällimmäiseksi mieleen jäi se, kuinka muita kuuntelemalla sai jatkuvasti uusia näkemyksiä ja oivalluksia sekä vahvistusta myös omille ajatuksille. Ryhmässä riitti aina positiivista keskustelua ja vuorovaikutusta. Lähijaksoille oli aina ilo mennä.

Koulusta sain itsevarmuuden ja uskalluksen lähteä eteenpäin, kun huomasin aina silloin tällöin osaavanikin jotakin.

Kirjallista tuottamista opiskeluun sisältyi myös paljon, ja jokaisen piti Saarelaisen mukaan tehdä myös kehittämisprojekti jollekin seuralle. Tehtävä antoi hänelle itselleen sysäyksen toteuttaa lopultakin aie, jota oli pitkään miettinyt.

– Halusin tehdä ihan tavallisille pyöräilystä kiinnostuneille naisille sellaisen matalan kynnyksen ryhmän jossa voi kysyä ihan mitä vain ja tyhmiäkin kysymyksiä.

Jäsenten etsiminen kävi helposti Facebookissa, jonne Saarelainen oli jo aiemmin perustanut naisten pyöräily- ja treenausryhmän.

Kymmenkunta naista ilmoittautui nopeasti mukaan ja niin syntyi VeloSis.

–  Naiset ovat pyöräilyssäkin vähemmistöryhmä ja myös tytöttelyä esiintyy. Siksi asuissamme lukee nimen lisäksi ”Tytöissä on voimaa” ja voimavärimme on lila. Nyt meitä on ryhmä myös Tampereella.

Viime marraskuussa Saarelainen osallistui pyöräilyn kansainvälisen kattojärjestön Union Cycliste Internationalen (UCI) koulutuskeskuksessa Sveitsissä kurssille, joka kuuluu järjestön kansainväliseen urheilujohtamisen koulutusohjelmaan. Hän sai koulutukseen UCI:n stipendin ja on nyt ensimmäinen suomalainen nainen, jolla on mahdollisuus pyöräilyn ammattilaistallien joukkueenjohtotehtäviin kansainvälisellä tasolla.

Varsinainen superyllätys seurasi, kun Saarelaisen saavuttua Suomeen heti perään järjestöstä kysyttiin, haluaisiko hän hakea joukkueenjohtajaksi Sveitsissä toimivaan kansainväliseen naispyöräilijöiden kehittämisryhmään.

Päätös ei ollut helppo 10- ja 12-vuotiaiden lasten äidille. Lisäksi vaa’assa painoi vetovastuu kuntosalia ja hotellia Vapaalassa pyörittävässä perheyrityksessä.

– Melkoista painia oli pään sisällä. En voinut ajatellakaan, että olisin puolen vuoden mittaisia aikoja poissa kotoa.

Tietyin neuvotteluehdoin hän kuitenkin oli valmis suostumaan ja lähetti järjestöön cv:nsä.

Pakkaa sekoitti vielä se, että juridiikasta jo nuorena kiinnostunut Saarelainen oli syksyn haussa hyväksytty 3,5-vuotiseen oikeustradenomikoulutukseen Laurea ammattikorkeakouluun. Lisäksi hän aikoo suorittaa valmennuksen errikoisammattitutkinnon Kisakallion ja Varalan urheiluopistoissa.

– Pyöräily on ollut niin iso osa elämää, että senkin takia haluan jatkaa valmentajana.

Saarelaiselle monipuolinen opiskelu ja osaaminen ovat selkeästi varautumista tulevaisuuteen.

– Nyky-yhteiskunta on sellainen, että omista taidoista on hyvä olla sertifikaatteja. Korona taas on opettanut, että pitää olla mukautuva ja sopeutuvainen erilaisissa tilanteissa.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

– Tein loppujen lopuksi kuitenkin päätöksen perheen kannalta. En lähde Sveitsiin, Saarelainen kertoo hiukan helpottuneisuuttakin äänessään.

Vaa’ankielenä ratkaisulle oli Länsi-Suomen käräjäoikeudelta tullut tieto, että Saarelaiselle olisi tarjolla 17. tammikuuta alkaen töitä käräjäsihteerinä käräjäoikeuden Lohjan toimipaikassa.

– Se ei ole harjoittelu- vaan työpaikka, joten opintoja hyödyttävän kokemuksen lisäksi lisäksi tulee tuloakin, Saarelainen iloitsee.

Oikeustradenomin koulutus on monimuoto-opetusta, jossa läsnäolo kaksi kertaa viikossa riittää. Kaikkein iloisin hän on siitä, kuinka monta yllättävää ovea on jo nyt avautunut siksi, että hän lähti koulutuksiin.

– Kyllä. Kouluttautuminen kannattaa.

Lue myös:

Aukko Länsi-Vantaan hotellikartalla saa täytettä

Perheyrityksenä pyörivä kuntosali on pitänyt Vapaalassa pintansa jo 30 vuotta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut