Lumikolauskeikkoja tekevällä Eemelillä, 10, on jo vakioasiakkaita Vantaalla – "Kun kolaan, se tuntuu hyvältä ja rauhoittaa minua"

Eemeli Heikkilä, 10, tervehtii iloisesti kerrostalokodin pihalla.

– Hyvä, kun tulit tätä hiekoitettua kohtaa pitkin. Muuten olisi saattanut nilkka mennä nurin, neljäsluokkalainen poika huolehtii.

Eemelillä on mukanaan lumikola, jonka hän on hankkinut tänä talvena omilla säästöillään. Säästöjä on kertynyt lumitöistä, joita poika on tehnyt talven aikana ahkerasti, aina kun mahdollista.

Kolauskeikkoja on ollut useita erityisesti Länsi-Vantaalla. Aivan Vantaan rajalla, Helsingin Kuninkaantammessa asuva Eemeli on saanut myös vakioasiakkaita esimerkiksi Kaivokselasta.

– Kyllähän tämä vähän miinuksen puolelle jää, jos bensarahat lasketaan tienesteistä pois, Eemelin äiti Henna Heikkilä naurahtaa.

– Mutta tämä on Eemelille hyvää kokemusta ja ennen kaikkea tuo hänelle parempaa vointia, äiti jatkaa.

Eemeli on ollut kova poika kolaamaan lunta jo useamman vuoden.

Hänellä on todettu ADHD sekä autismin kirjon ja aistisäätelyn pulmaa. Lumikolauksesta Eemeli on löytänyt tavan rauhoittaa kehoa ja mieltä.

– Kun minä kolaan, se tuntuu hyvältä ja rauhoittaa minua, hän kuvailee.

Eemeli tarttui lumilapioon, kun talven ensilumi satoi maahan. Oman taloyhtiön väki huomasi pojan ahkeruuden ja järjesti yllätyksen. Joulun alla kerrostalon käytävään ilmestyi hillopurkki, jossa oli pieni palkkio tehdyistä lumitöistä.

Hillopurkista Eemelillä syttyi idea laajentaa yritteliäisyyttä. Äiti kannusti poikaa ja otti avukseen Facebookin, jonka kautta tieto pienestä kolaajasta tavoitti avuntarvitsijoita.

– Jompikumpi meistä vanhemmista on aina Eemelin mukana kolauskeikoilla. Olemme myös tarkkoja, ettei töitä tule liikaa. Olemme välillä joutuneet rajaamaan työmäärää, Henna Heikkilä kertoo.

Palkkaa on tähän mennessä kertynyt reilu 200 euroa.

Lumikolan lisäksi Eemeli on hankkinut tienesteillään lasivitriinin haaveilemiaan legoja varten.

Lisäksi osan palkasta hän sijoitti valomiekkaan. Pojan haaveena on myös hankkia leikkityökoneita.

Yhdestä keikasta Eemelille on maksettu 5–50 euroa.

– Ihmiset saavat itse päättää, mitä haluavat maksaa Eemelille. Olen huomannut, että Eemelille tärkeintä on saada auttaa, äiti kertoo.

Henna Heikkilä tietää kokemuksesta, että autismin kirjon pulmiin voidaan yhdistää ajatus, että ihminen ei kykene empaattisuuteen.

– Eemeli on todiste, että myös autismin kirjon kanssa voi olla hyvin empaattinen. Eemeli haluaa kolata väyliä puistonpenkeille, jotta vanhukset pääsevät lepuuttamaan jalkojaan. Hän on myös hyvin huolehtiva isoveli, hän sanoo.

Sana Eemelin reippaudesta on kiirinyt, ja Eemelin työkalusto saa pian vahvistusta. Fiskars-yritys on luvannut lahjoittaa pojalle muutaman työkalun.

Taloyhtiö puolestaan lahjoitti ahkeralle kolaajalle lumilapion.

– Fiskarsilta valitsin hiekkasirottimen, jolla voin levittää hiekkaa jäisille kaduille, Eemeli kertoo.

– Tuonne täytyy mennä ripottelemaan hiekkaa, hän sanoo ja osoittaa kädellään jäistä pihaa.

Lumikolauksen lisäksi Eemeli siis myös hiekoittaa pihoja, jos asiakkaalta löytyy hiekkaa omasta takaa.

Kun lumet ja jäät lähtevät kevään tieltä, aikoo Eemeli jatkaa pihatöitä.

– Hiekat pitää lakaista pois. Kesällä nurmikot tarvitsevat kastelua. Syksyllä lehdet täytyy haravoida. Minä haluan tehdä näitä kaikkia, hän kertoo.

Eemeli haaveilee oman yrityksen perustamisesta tulevaisuudessa.

– Neljän vuoden päästä täytän 15 vuotta, ja silloin ajan traktorikortin, hän suunnittelee.

Lähiajan toive on hyvin selkeänä mielessä.

– Toivon, että ensi viikolla sataa lunta, jotta pääsen kolaamaan, Eemeli sanoo.