Vantaan päiväkotien arkea tarkkaileva psykologi Jaakko Sahimaa hämmästelee alan matalaa palkkausta ja arvostuksen puutetta – "Tämä on outo paradoksi"

Jönsaksen päiväkodin Siruset-ryhmä heräilee päiväunilta. Psykologi Jaakko Sahimaa, 29, tervehtii unentokkuraista Silviaa ja ohjeistaa menemään käsipesulle ennen välipalaa.

Sahimaa on päässyt päiväkodin arkeen kiinni viime viikkojen aikana hyvin konkreettisesti. Hän on talvihaalarin pukija, aamupiirin laulattaja, kaatuneen maitolasin puhdistaja ja ulkoiluhetken hippa.

– Päiväkodin elämä on hämmentävää. Täällä on hyvin tarkat rutiinit, mutta silti jokainen päivä on täysin erilainen. Kaiken taustalla on syvä pedagoginen ajattelu ja halu huomioida lasten yksilölliset tarpeet, hän sanoo.

Sahimaan päiväkotivierailu on osa hänen ja Duunitorin pian vuoden kestänyttä työhyvinvoinnin tilaa suomalaisessa työelämässä kartoittavaa #Koeaika-projektia. Sahimaa työskentelee vuoden aikana 12 eri työpaikassa. Vantaan varhaiskasvatus on jo 11. työpaikka.

Vantaalla työt alkoivat tammikuun alussa Simonkallion päiväkodissa 3–5-vuotiaiden ryhmässä. Parhaillaan hän on kahden viikon työetapilla Jönsäksen päiväkodissa, 1–3-vuotiaiden lasten ryhmässä.

Projektissaan Sahimaa haluaa ymmärtää millainen työntekijöiden arki on eri toimialoilla ja miksi työ on tekijöilleen mielekästä ja merkityksellistä. Ymmärrystä hän on kartuttanut olemalla yksi päiväkodin aikuinen, ilman kasvatusvastuuta. Hän on käynyt lukuisia keskusteluja päiväkodin henkilökunnan kanssa.

Päiväkodilla on merkittävä rooli lasten tasa-arvon lisääjänä.

– Olen vaikuttunut työstä, jota päiväkodeissa tehdään. Varhaiskasvatuksella on valtava merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle, hän sanoo.

Sahimaalle on työjaksollaan vahvistunut ymmärrys siitä, että suuri osa varhaiskasvatuksen henkilökunnasta pitää työstään, jos työn puitteet ovat kunnossa.

– Jos päiväkodissa on riittävästi työntekijöitä, johtaminen on työntekijöitä arvostavaa ja sijaiskäytännöt toimivia, hän painottaa.

Sahimaan tapaamat ammattilaiset kokevat työn mielekkääksi, koska työllä pääsee vaikuttamaan ja se on monipuolista.

– Työ lasten kanssa ja lasten hyväksi. Nämä ovat tärkeimmät työn mielekkyyteen vaikuttavat asiat.

Sahimaa on kuullut myös tarinoita henkilökunnan väsymisestä ja samalla nähnyt, kuinka henkilökunta tekee parhaansa. Hän hämmästelee arvostuksen puutetta, joka monesti päiväkodin ulkopuolelta kohdistuu aikuisiin, jotka viettävät pitkiä päiviä lasten kanssa. Vähintään yhtä paljon Sahimaata hämmästyttää alan matala palkkaus.

– Tämä on outo paradoksi. Päiväkodin työntekijöiden työllä on inhimillistä merkitystä kenties eniten kaikista aloista. Päiväkoti on paikka, jossa satsataan yhteiskunnan tulevaisuuteen. Silti tämä ei näy palkkauksessa, eikä arvostuksessa.

Sahimaa tietää, että taloudellisia kustannuksia on helppo laskea.

– Mutta millä mittareilla mitataan päiväkodin työn arvoa, joka kantaa vuosien päähän? Mikä on arvo lapsen kielellisen ja motorisen kehityksen edistämiselle, entä sosiaalisten ja tunnetaitojen kasvattamiselle? Lisäksi päiväkodilla on merkittävä rooli lasten tasa-arvon lisääjänä.

Lapset ovat ottaneet vierailevan aikuisen positiivisesti vastaan.

– Pari tuntia he katsoivat hieman etäämmältä, kunnes ensimmäinen uskaltautui syliin, hän kertoo.

Sahimaa kokee oppineensa myös lapsilta.

– Lasten maailma on koskettavan siistiä. Olen huomannut, että se maailma pysyy saman vuodesta toiseen. Kielen kiinnittäminen jäätolppaan, lumen syöminen ja ohi ajavat kuorma-autot kiinnostavat vuosikymmenestä toiseen, hän nauraa.

Juttua muokattu 25.1.2022 klo 16.55: Sahimaa työskenteli Simonkallion päiväkodissa 3–5-vuotiaiden ryhmässä.