Pitkäkosken ulkoilumajan munkit tunnetaan laajalti.
– Laadukkaat raaka-aineet kuten luomumunat, kunnollinen taikinan vaivaus, tunnin nostatus ja puhdas paistoöljy, kahvilayrittäjä ja Marianne Taiarol avaa munkkirinkeleidensä salaisuutta.
– Nostatuksen kanssa ei voi hätäillä, jotta munkista tulee kuohkea.
Taiarol leipoo munkit itse. Hiihtosesongin aikana viikonlopun työpäivät alkavat aamukuudelta alkeellisessa keittiössä.
– Uunissa paistuvia pullia ja rasvakeittimessä kypsyviä munkkeja ei voi tehdä samanaikaisesti lämmityskaudella, Marianne kertoo.
Sulakkeen napsahdus on katkaissut sähköt keittiöstä pariin kertaan kuluvan talven aikana.
Paistokasariin mahtuu 5–6 munkkia kerralla. Käytetty paistoöljy menee uusiokäyttöön biodieseliksi.
Myyntityön lomassa Taiarol pyöräyttää uuden taikinan nousemaan, mutta ei tingi nostatuksesta, vaikka ovi kävisi ja munkit hupenisivat.
Sesongin keskellä on vain hyväksyttävä, että munkkikori on välillä tyhjä.
Muita leivonnaisia ja kuumaa juomaa on tarjolla.
17 vuotta Pitkäkosken majan kahvilaa pyörittänyt Taiarol ei vaihtaisi kahvilaansa uuteen – keittiön haasteista huolimatta.
– En missään nimessä! Tässä paikassa on ihan oma fiiliksensä! Marianne sanoo kahvilastaan, joka on muisto menneisyydestä vain kivenheiton päässä Kuninkaantammen uudesta asuinalueesta.
Majan seinälle on nostettu vanhat puusukset, naulassa on Kekkosen aikaiset hiihtomonot. Paikallisen hiihtoparlamentin potretti on kantapöydän vieressä.
Myös asiakkaat arvostavat majaa juuri sellaisena kuin se on. Taiarolin vuokrasopimus oli joitakin vuosia sitten katkolla ja majan tulevaisuus vaakalaudalla. Kanta-asiakkaat keräsivät adressin majan ja yrittäjän puolesta. Taiarol uskoo painostuksella olleen osansa, että hän ja maja saivat jäädä.
Lippakioskia Eirassa pitänyt Taiarol päätyi itse kahvilayrittäjäksi Pitkäkoskelle, kun edellinen yrittäjä lopetti 17 vuotta sitten. Hiihtäjät olivat kauhuissaan silloinkin, kun suosittu taukopaikka oli jäädä ilman yrittäjää.
Ympäri vuoden avoinna olevan majan sesonki on hiihtokausi. Se on monelle reitin lakipisteessä oli lähtöpaikka sitten Paloheinässä tai Keskuspuiston latujen varrella. Osa lähtee juuri Pitkäkoskelta ja päättää lenkkinsä majan lämpöön.
Punaposkiset pipopäät ovat poikkeuksetta hyvällä tuulella.
Pöytien ääressä selaillaan iltapäivälehtiä ja puhutaan hiihtokelistä, laduista, varusteista ja siitä, miten pitkään majalla on tavattu käydä.
– Kateellisena katson iloisia hiihtäjiä, Marianne nauraa.
Itse hän on ollut suksilla viimeksi noin kymmenen vuotta sitten.