Oletko aina halunnut oppia hiihtämään tyylipuhtaasti? – Katso videoilta oikeaoppista tekniikkaa
Urheilu: Ladulla voi toki lykkiä menemään melkein millä tavalla tahansa. Mutta hiihdon hurman pääsee kokemaan paljon paremmin, jos taitaa tekniikan.
Vantaan Hiihtoseura järjestää hiihtokursseja niin aikuisille kuin lapsillekin. Yksityistuntejakin on saatavilla. Viime sunnuntaina Hakunilan urheilupuistossa alun kolmattakymmentä aikuista otti ohjattuina selvää, mikä on perinteisen tai vapaan hiihtotyylin syvin olemus.
– Vuorohiihdossa saman puolen käsi tuppaa tulemaan helposti saman puolen suksen kanssa, ja tasatyönnössä peppu menee liian alas, niin sanotusti vessanpöntölle, sanoo perinteisen hiihtotyylin tekniikoita oppilaiden mieliin iskostanut Eeva Haasanen.
– Ja kaksoisliu’ussa suksi tulee usein liian takana maahan, hän lisää yleisimpien sudenkuoppien listaan.
Vuorohiihdon ja tasatyönnön lisäksi perinteiseen hiihtotekniikkaan kuuluu yksipotkuinen tasatyöntö. Mutta mitään avaruustiedettä hiihtäminen ei tietenkään ole.
– Eihän kukaan voi missään asiassa olla heti hyvä. Ladut kuuluvat kaikentasoisille. Hiihto on ihana juttu ja tuo iloa elämään, hehkuttaa nuoresta iästään (18) huolimatta jo monia vuosia kilpaa hiihtänyt Haasanen.
Vapaalla hiihtotyylillä mennään kuokkaa, Mogrenia tai Wassbergia eli tuttavallisemmin Wassua.
– Lähes kaikki ovat joskus hiihtäneet perinteistä. Vapaata täällä hiihtokoulussa moni kokeilee vasta ensimmäistä kertaa, kertoo Sanna Värttiö-Hasenson, joka opasti osallistujia vapaan tyylin saloihin.
– Mutta jo ensimmäisen tunnin jälkeen hekin ovat saaneet juonesta kiinni ja tuntevat kahden tunnin jälkeen kaikki kolme tekniikkaa ja tietävät niiden keskinäiset erot, kertoo VHS:n puheenjohtajan nuijaakin heilutteleva Värttiö-Hasenson.
– Tasapainon säilyttäminen on vapaassa tietysti vaativampaa perinteiseen verrattuna, kun ei ole latu-ura auttamassa.
Sanna Vaajoensuu koki saaneensa VHS:n hiihtokoulusta hyviä vinkkejä.
– Olen aloittelija. Viime vuonna aloin kokeilla hiihtämistä kaksoissiskoni innoittamana. Edellisen kerran olin hiihtänyt ala-asteella joskus 1990-luvun puolivälissä, hän kertoo.
– Tekniikat ovat hakusessa, mutta eilen olin opettelemassa luisteluhiihtoa ja nyt perinteistä. Tekniikka on heti jonkin verran parantunut ja ikään kuin uusi maailma avautunut. Hiihto saattaa hyvinkin olla minun juttuni. Nyt on ainakin varmempi fiilis lähteä ladulle, kun on jonkinlainen käsitys asiasta.
Mari Soini etsi hiihtokoulua kuusivuotiaalle lapselleen, mutta päätyikin itse oppilaaksi.
– Kummipoikani harrastaa hiihtoa Vantaan Hiihtoseurassa. Sain hänen perheeltään vinkkiä lasten kursseista. Ajankohta ei kuitenkaan sopinut lapsellemme. Löysimme hänelle kurssin muualta. Samalla huomasin, että VHS kurssittaa aikuisiakin. Ilmoittauduin ja täällä ollaan.
Soini kertoo olleensa tähän asti suksien päällä ”kerran vuodessa hiihtolomalla”.
– Eteenpäin pääsen, mutta rytmin löytäminen on aina vähän vaikeaa. Olen nyt kahtena päivänä hieronut perinteistä. Eilisen jälkeen ei edistystä vielä ollut hirveästi havaittavissa, mutta nyt tuntuu, että muutamien hyvien henkilökohtaisten neuvojen myötä rytmi on alkanut löytyä ja homma ruvennut sujumaan.
Toimivat välineetkin ovat olennainen osa onnistunutta hiihtokokemusta.
– Aiemmin olen hiihtänyt teini-ikäisenä saamillani liian löysillä suksilla. Nyt alla on karvapohjasukset ja pitoa löytyy. Se tekee hiihtämisestä paljon miellyttävämpää, Mari Soini korostaa.
