Nollatuntisopimuksia tehdään nyt Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin. Yleisimpiä ne ovat olleet palvelualoilla sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla.
Näiden sopimusten varassa työskentelevien määrä on laskettu viimeksi vuonna 2018, jolloin heitä oli Tilastokeskuksen mukaan noin 106 000, mutta määrä on nousussa.
Palvelualoilla nollatyö on nyt suhteessa yleisintä kiinteistöpalvelualalla, jossa osa-aikaisena olevista lähes kolmannes työskentelee nollasopimuksella.
Majoitus- ja ravitsemusalalla nollatyötä tekee jo lähes viidennes alan palkansaajista. Tämä luku on kolmen viimeisen vuoden aikana kasvanut merkittävästi.
Tiedot perustuvat Palvelualojen ammattiliiton Pamin tuoreeseen jäsenkyselyyn.
Nollatyön tekeminen ei ole ongelmatonta, sillä joka vuosi sopimukset tuottavat ikäviä yllätyksiä.
– On ollut tilanteita, joissa työntekijä menee sesongiksi töihin matkailukeskukseen, mutta perillä hän huomaakin, että nollatuntisopimus ei tuotakaan riittävästi työtunteja, jotta niillä pärjäisi, kertoo Palvelualojen ammattiliitto Pamin sopimusasiantuntija Sirpa Leppäkangas.
Hänen mukaansa tilanne on tuttu sateisilta kesiltä, jolloin on saatettu palkata tilanteeseen nähden liikaa kesätyöntekijöitä.
Työntekijäjärjestöt ovat halunneet suitsia nollatuntisopimusten solmimista.
Vuonna 2018 muun muassa terveyspalvelualan ja yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimukseen saatiin tätä edistäviä määräyksiä.
Sosiaali- ja terveysalalla vaihtelevan työajan sopimus eli nollatuntisopimus tarkoittaa sitä, että työntekijän työsopimuksessa työajaksi on sovittu esimerkiksi 0–114,45 työtuntia kolmen viikon aikana.
– Tiukentuneiden työehtosopimusmääräysten ja työsopimuslain muutosten jälkeen työnantajat ovat ryhtyneet käyttämään erilaisia raami-, runko- ja puitesopimuksia nollatuntisopimusten tavoin, vaikka heillä olisi jatkuva työvoiman tarve, kertoo Tehyn johtava juristi Vappu Okkeri.
– Etenkin moni lähi- ja hammashoitaja sekä suuhygienisti tekee töitä tällä tavoin.
Okkerin mukaan työnantaja käyttää raami-, runko- ja puitesopimuksia siirtääkseen yrittäjäriskiä työntekijälle ja kiertääkseen esimerkiksi sairausajan palkanmaksua sekä vuosiloman ansaintaan liittyviä työehtosopimuksen määräyksiä.
Yksityisillä sosiaali- ja tervayspalvelualoilla puitesopimuksia on jo aiemmin käytetty lyhytaikaisten sijaisten ja keikkatyötä tekevien työsuhteissa.
– Tämä on sinänsä hyväksyttävää, mutta puitesopimus ei kuitenkaan ole työsopimus. Kukin tehty työpätkä on määräaikainen työsopimus ja sille on oltava perusteltu syy.