Raha: Toukokuussa käyttöön otettavan uuden palvelumallin toivotaan ja uskotaan vähentävän pitkäaikaistyöttömyyttä.
Vantaan kaupunki maksoi vuonna viime vuonna työmarkkinatukimaksuja 28 miljoonaa euroa. Kaupungin kontolle jäänyt osuus kasvoi yli kuudella miljoonalla eurolla vuosiin 2020 ja 2019 verrattuna.
Kaupungin työmarkkinatukivastuita kutsutaan joskus ”sakoiksi”, joita kaupunki joutuu maksamaan, jos kuntalaisia ei onnistuta työllistämään.
Kaupunki maksaa 50 prosenttia työmarkkinatuesta kuntalaisen oltua 300 päivää työttömänä. Kun kuntalainen on ollut työttömänä 1 000 päivää, kaupungin vastuulla on jo 70 prosenttia työmarkkinatuesta. Loppuosan maksaa valtio.
Kaupungin vastuiden lisääntymisessä näkyy se, että pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi Vantaalla viime vuonna yli 63 prosenttia.
– Suurimpana syynä kasvuun on koronapandemia, Vantaan ja Keravan työllisyyskokeilun päällikkö Eija Väätäinen sanoo.
Pitkäaikaistyöttömyys tuo kaupungille kuluja. Väätäinen kuitenkin korostaa, että työttömyys kuormittaa yksilöä, ja työllistymisestä tulee ajan kanssa entistä vaikeampaa.
Hän pohti, että kaikki työttömäthän ovat luusereita ja reppanoita.
– Työnhaun pitkittyessä moni tarvitsee työllistyäkseen koulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita.
Työttömiä edustavan Vantaan työnhakijat ry:n hallituksen puheenjohtaja Eija Suvimäen mielestä te-palveluiden tulisi jo varhaisessa vaiheessa ottaa paremmin koppi vailla työtä olevista. Niin on Väätäisen mukaan myös tapahtumassa.
– Toukokuussa Vantaalle tulee uusi pohjoismainen työvoiman palvelumalli. Siinä painopiste on työttömyyden kolmen ensimmäisen kuukauden aikaisissa palveluissa.
Toukokuun jälkeen laki velvoittaa, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana työtöntä palvellaan kahden viikon välein. Uuden mallin odotetaan vähentävän pitkäaikaistyöttömyyttä oleellisesti.
Suvimäki pohtii pitkän työttömyyden taustalla vaikuttavia yksilöön liittyviä tekijöitä.
– Yhdistyksessämme käy paljon ihmisiä harjoittelussa, työkokeilussa ja palkkatukitöissä. Osalla on isoja puutteita työelämätaidoissa.
Suvimäki ei halua lyödä leimoja, mutta hänen mielestään tulisi avoimesti keskustella siitä, miten varmistetaan työtä hakevien työelämätaidot.
– Meille tulee työkokeiluun pitkään Suomessa asuneita, mutta koko ajan kotona olleita maahanmuuttajanaisia. Heistä enitään yksi kymmenestä voisi kokemukseni mukaan hakea työtä ja työllistyä vapaille markkinoille. Puutteita on osaamisen lisäksi myös työelämätaidoissa.
Uusia suunnitelmia on myös Suvimäen mainitsemien työelämätaitojen parantamiseksi, Väätäinen sanoo.
– Olemme pohtineet oppilaitoskumppaneiden kanssa työelämätaitovalmennuksen järjestämistä. Valmennus olisi myös työnantajien etu. Heidän riskinsä pienenisi, kun olisi tieto siitä, että palkattavalla henkilöllä on vaadittavat työelämätaidot.
Työelämätaidoilla Suvimäki ja Väätäinen viittaavat siihen, että töihin tullaan ajoissa, poissaoloista ilmoitetaan ja ollaan valmiita tekemään työt, joista on sovittu.
Suvimäki ihmettelee, miksi työttömyyttä edelleen hävetään, vaikka moni on sen kokenut ja jokaisen suvussa tai ystäväpiirissä on työttömiä. Hän kertoo tositarinan muistuttaakseen, ettei kukaan työikäinen ole suojassa työttömyydeltä.
– Eräs tuttu rouva tiesi minun toimivan työttömien parissa. Hän pohti, että kaikki työttömäthän ovat luusereita ja reppanoita. Ei mennyt kauaa, kun rouva jäi itse työttömäksi. Yritys, jossa hän oli töissä, lopetti toimintansa kokonaan.