Eteläisessä Suomessa siilit ovat jo saattaneet heräillä horroksestaan. Vaikka vieläkin iskisi takatalvi, hyväkuntoinen aikuinen siili selviää siitä hyvin, vakuuttaa tutkija Anni Rautio.
Hän on yhdessä Mervi Kunnasrannan kanssa kirjoittanut maaliskuussa ilmestyneen Siili Suomen luonnossa -tietokirjan.
Rautio kertoo, että siilien heräämiselle ei ole mitään tiettyä lämpötilaa. Se on monen tekijän summa.
– Kun alkaa olla lämpimämpiä päiviä ja pälvipaikkoja eli lumi on paikoitellen sulanut, siilit kömpivät talvipesistään. Urokset heräävät ensin. Niiden testosteronitaso alkaa nousta jo tammikuussa ja taso nouse nousee kevään edetessä. Naaraat heräävät yleensä muutamia viikkoja myöhemmin.
Mitä pohjoisempana siili asustaa, sitä myöhemmin se yleensä herää talvihorroksestaan. Pääkaupunkiseudulla siilejä voi jo olla liikkeellä, mutta esimerkiksi Joensuussa niiden liikkeellelähtöä saa vielä odotella tovin.
Jos takatalvi yllättää, siilit menevät tekemiinsä päiväpesiin.
Moni haluaa ruokkia siilejä pihapiirissään.
– Siili elää Suomessa levinneisyytensä äärirajoilla, joten se hyötyy ruokinnasta. Ei kuitenkaan ehkä ole viisasta ruokkia niitä koko ajan vaan kausiluonteisesti esimerkiksi näin keväällä ja loppusyksyllä.
Raution mukaan ensin liikkeellä olevat urokset eivät ole juurikaan kiinnostuneet ruoasta, vaikka ovat edellisen kerran syöneet syksyllä. Tämä johtuu niiden kiima-ajasta.
Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinenkin sanoo, että hyvävointinen siili löytää luonnosta tarvitsemansa ravinnon. Hänen mukaansa siilien ruokkiminen ei sen vuoksi ole välttämätöntä.
– Ovathan ne kivoja pihapiirissä, Vepsäläinen jatkaa.
Siili on yksineläjä kiima- ja poikasaikaa lukuun ottamatta.
– Ne hakevat itsenäisesti ruokansa, joten ruokintapaikoilla niille voi tulla riitaa. Sen vuoksi olisi hyvä sijoittaa ruokatarjontaa vähän etäälle toisistaan, jotta samalla kupilla ei olisi yhtä aikaa monta siiliä, Rautio opastaa.
Hän muistuttaa myös hygieniasta, koska siileissä on puutiaisia ja ne saattavat levittää muun muassa salmonellaa.
Rautio kertoo siilin olevan hyvin kaikkiruokainen. Sen vuoksi ne pärjäävät hyvin luonnosta löytämällään ravinnolla. Ne syövät muun muassa kastematoja, kovakuoriaisia ja maasta löytämiään linnunmunia.
– Siili osaa hyödyntää sitä, mitä se sattuu löytämään. Sen vuoksi niitä elää myös kaupunkimaisessa ympäristössä.
Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuodaan vuosittain hoitoon noin 1 500 luonnonvaraista eläintä. Niistä siilejä on noin 100–150.
– Kesällä meille tuodaan orpoja poikasia. Aikuiset meille tuotavat ovat joko loukkaantuneita tai niillä on joku tauti, kertoo Vepsäläinen.
Hän ohjeistaa, että orvoksi epäilemäänsä siilinpoikasta kannattaa tarkkailla. Onko poikanen todella orpo?
Loukkaantuneet aikuiset siilit ovat voineet joutua auton töytäisemiksi, kissa tai koira on voinut kaadella siiliä.
Loppusyksystä tuotavat ovat alipainoisia, jotka eivät ole saaneet tankattua tarvittavan paljon talven varalle. Yleensä nämä ovat kesällä syntyneitä poikasia.
– On vaikea antaa grammamäärää, minkä painoinen siili on loppusyksyllä alipainoinen. Nuoret ovat vanhempia kevyempiä ja naaraat uroksia kevyempiä, Vepsäläinen selvittää.
Kun siilin kunnosta on huoli ja ottaa yhteyttä Villieläinsairaalaan, yleensä pyydetään lähettämään kuva siilistä. Siitä Korkeasaaren väki näkee siilin muodon, josta voi päätellä sen kuntoa.
– Nyt meillä on ollut 10 siiliä hoidossa talven yli.
Tavoitteena on, että siilit ja kaikki muutkin Villieläinsairaalassa hoidossa olleet eläimet palautetaan takaisin luontoon hyväkuntoisina.
– Jos siili hortoilee keskellä talvea, on se tuotava hoitoon. Syynä siilin heräämiseen on voinut olla se, että pesä on sortunut tai kastunut. Sen vuoksi siili on herännyt ja lähtenyt liikkeelle liian aikaisin.