Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

"Kirkonkylän myllyn tietämille osui pommi" – Näin sota koetteli Helsingin maalaiskuntaa eli nykyistä Vantaata 1940-luvulla

Sota: Helsingin maalaiskunnan asukkaat yrittivät elää arkea melko normaalisti.

Ukrainan sodan uutiset ovat tuoneet raadollisesti esiin sotimisen mielettömyyden. Samantyyppistä ahdinkoa koettiin täälläkin 1940-luvulla, kun Helsingin maalaiskunta eli nykyinen Vantaa oli neuvostoliittolaisten pommitusten kohteena.

Vantaan kaupunginmuseon arkeologi, Vantaa-seuran puheenjohtaja Andreas Koivisto on kuullut tarinoita isoäidiltään ja lukenut tämän jatkosodan aikaista päiväkirjaa. Vuonna 1927 syntynyt isoäiti oli sodan aikana teini, joka asui perheensä kanssa Hakkilassa.

Ilmahälytyksiä oli usein koneiden pommitusten vuoksi, ja tuolloin väki sulkeutui maakellareihin, jotka suojasivat sirpaleilta.

– Mummoni muistaa muutaman pommituksen. Pommit eivät osuneet hänen lähelleen. Hän on nähnyt ilmatorjuntatulta: se oli kuulemma todella mahtavannäköinen näytös yötaivasta vasten, Koivisto kertoo.

Koivisto on kuullut tarinoita myös, kun hän teki Sotungin ja Helsingin pitäjän kirkonkylän historiikkejä joitakin vuosia sitten ja haastatteli paikallisia iäkkäitä asukkaita.

– Sotunkilaiset kertoivat, että Sotunkia pommitettiin paljon. Ilmatorjunta ampui suoraan ylös ja muodosti verhon, jonka läpi neuvostoliittolaiset eivät halunneet lentää matkallaan Helsingin ylle. Koneet kääntyivät, mutta ne eivät halunneet poistua täysin lastein, joten ne tiputtivat pommeja Sotungin metsiin, Koivisto kertoo.

Metsissä on yhä paljon kuoppia.

– 1960-luvulla lapsi löysi Sotungista räjähtämättömän lentopommin.

Sotunkilaiset kertoivat, että Sotunkia pommitettiin paljon.

Samanlaisia tarinoita kertoi myös kirkonkylän väki. Siellä mentiin pommituksia piiloon kivikellareihin.

– Kirkonkylän myllyn tietämille osui pommi sodan aikana. Kirkko säilyi vaurioitta, Koivisto kertoo.

Moni nainen toimi maalaiskunnassa lottana ilmavalvontatehtävissä.

– He tekivät hälytyksen pienimmistäkin asiasta: jopa höyryjunan höyry oli kuulemma raportoitu.

Kotiseutuneuvos Tero Tuomisto on tutkinut muun muassa maalaiskunnan sota-aikoja ja kirjoittanut artikkelin niistä Helsingin pitäjä-Vantaa 2021 -vuosikirjaan.

– Maalaiskunnan alueelle ei kohdistunut moniakaan pommituksia. Eniten alueelle sateli pommeja pääkaupungin suurpommitusten aikana kevättalvella 1944, erityisesti harhautusoperaation takia, Tuomisto kertoo.

Neuvostopommikoneita hämättiin siten, että Helsingin itäpuolen asumattomille alueille sytytettiin kokkoja, joiden valot antoivat pimeydessä vaikutelman asutuksesta. Näille alueille lentäjät pudottivat osan pommeistaan. Tämä oli yksi syy, miksi pääosa Helsingistä säilyi sota-aikana vaurioitta.

Tuomiston mukaan maalaiskunnassa vältyttiin massiivisilta väestötappioilta sotien aikana, mutta monet asuin- ja teollisuustalot sekä liikenteen solmukohdat kärsivät pahoja vaurioita.

– Ihmishenkiä menetettiin pommituksissa, lisäksi monet maalaiskunnan miehet menettivät henkensä rintamilla, Tuomisto sanoo.

Nykyisin hoitokodissa asuvan Koiviston isoäidin vuoden 1941 päiväkirjamerkinnöistä paistaa läpi, että maalaiskunnassa on yritetty elää aika normaalia arkea pommituksista huolimatta.

– Mummo on viettänyt paljon aikaa kavereitten kanssa ja osallistunut peltotöihin. Hän kävi Oulunkylässä koulua, kun se pystyttiin pitämään toiminnassa.

Huumori auttoi ihmisiä jaksamaan arjessa.

– Mummo kertoo päiväkirjassa soittaneensa kerran pilapuhelun opettajalleen ilmavalvontatornista.

Väki kasvatti kanoja ja kaneja ruuaksi. Maatiloilla oli töissä neuvostoliittolaisvankeja, joihin asukkaat eivät saaneet tutustua lähemmin.

–  Silti ystävyyssuhteitakin syntyi ihmisten välille, Koivisto tietää.

Kun sota päättyi, vangit piti palauttaa Neuvostoliittoon – siellä heitä odotti synkkä kohtalo.