– Ihmishenkien pelastamiseen jää koukkuun. Kun näet, että ihminen on kuolemassa ja koska sinä teet yhdessä työkavereidesi kanssa asioita auttaaksesi häntä, hän pelastuu. Sen hienompaa asiaa ei ole, sanoo sairaanhoitaja Anniina Haikka, joka on työskennellyt ensiavussa 13 vuotta.
Haikan vastaus kysymykseen "miksi halusit hoitajaksi, vaikka tiesit alan ongelmat" on tyhjentävä. Se kertoo rakkaudesta työn perusasioita kohtaan. Sitä rakkautta eivät muuta ajatukset korvauksen oikeasta määrästä tai työn kuormittavuuden määritteleminen.
– Hoitoalalla työskentelevien yhteinen ominaisuus on se, että haluamme tehdä muille hyvää. Tulemme töihin vaikka pää kainalossa auttaaksemme toisia, Anniina Haikka linjaa.
Haikka, 35, haki lukion jälkeen kätilöopintoihin, mutta ei päässyt. Välivuoden jälkeen hän haki sairaanhoitajakoulutukseen ja selviytyi sisään.
– Olen sosiaalinen ja etsin alaa, jossa saan olla todella paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Minulla ei ollut selkeää kutsumusta hoitotyöhön, mutta mitä enemmän opiskelin ja olin harjoittelussa, sitä varmemmin tiesin olevani oikeassa paikassa, Haikka muistelee.
Elokuvista ja televisiosarjoista syntynyt kuva hoitajan työstä karisi nopeasti. Sen tilalle tuli Haikan mukaan viehtymys siihen, kun näkee ihmisen paranevan.
Haikka työskenteli vuosina 2009-14 Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen keskussairaalan Kanta-Hämeen keskussairaalan osastoilla ja ensiavussa, sen jälkeen viisi vuotta Hyvinkäällä ja jälleen vuodesta 2020 Hämeenlinnassa.
Haikka on nähnyt, että nuorten kiinnostus alaa kohtaan on vähentynyt siksi, että ongelmat ovat kaikkien tiedossa.
– Päivystys on aina ollut mediaseksikäs paikka alallamme. On voinut sanoa, että hakijoita päivystystyöhön on pilvin pimein. Viime vuosina hakijamäärät ovat vähentyneet. Kuva, jonka olemme itsekin luoneet alasta yhdessä median kanssa, on varmasti vaikuttanut siihen.
Anniina Haikka saa kommentoitavakseen väittämän siitä, että nuori, usein nainen, valitsee hoitoalan opinnot, kun ei muutakaan keksi ja samaan oppilaitokseen menee suuri osa kavereistakin.
– Ei se ole ihan täysin väärä tulkinta, mutta silti yksikään työkaverini ei ole koskaan kertonut ajautuneensa alalle. Taustalla on aina jokin muu tarina.
– En ole sukupuolittunut ihminen, mutta tunnistan tietysti meissä naisissa olevan vahvan hoivavietin. Sieltä kumpuaa yksi tärkeä syy hakeutua hoitoalalle, hän toteaa.
Anniina Haikka sanoo miettineensä alanvaihtoa useaan kertaan, mutta ei ole löytänyt tarpeeksi hyvää syytä tehdä niin.
– Kun joskus olen maannut lattialla ulosteessa liukastuttuani potilaan ripuliin niin myönnän pohtineeni, että miksi teen tätä työtä. En vain ole vielä keksinyt mikä olisi parempi työ, josta saisi samat "kicksit", hyvän mielen ja jossa joka päivä joku sanoo minulle kiitos, Haikka sanoo.
Hoitajat vaativat käynnissä olevassa työtaistelussa parempaa palkkausta ja helpotusta työvoimapulaan.
Tehy ja Super ovat esittäneet sote-alalle pelastusohjelmaa, jolla henkilöstön palkkoja nostettaisiin vuosittain 3,6 prosenttia viiden vuoden ajan tavanomaisten sopimuskorotusten lisäksi.