Kun Pirkko Lehtisen miehellä alkoi ilmetä muistisairauden merkkejä, Lehtinen sai huomata, että apua ei noin vain ollutkaan tarjolla.
– Meni pitkä aika ennen kuin sain terveyskeskuksessa lääkärin ymmärtämään, että mies pitäisi laittaa muistitesteihin. Oma ammattini ei liity mitenkään hoiva-alaan, joten minun oli todella vaikea ymmärtää, missä kohdassa tällainen tapahtuu. Tarvitsin siihen ehdottomasti apua.
Miehen tilan heiketessä Lehtinen huomasi hoitavansa miestään vuorokauden ympäri joka päivä epävirallisena omaishoitajana ja alkoi kaivata apua.
– Kukaan ei osannut kertoa, kaikki tieto piti itse osata hakea.
Tilannetta olisi kirkkonummelaisen Lehtisen mukaan helpottanut yhden luukun palvelu. Sellainen, jossa oireisiin tartuttaisiin ajoissa ja josta saisi apua sekä tukea asioiden hoitoon.
– Jos joku olisi ollut rinnallani kulkemassa, olisi moni huoli jäänyt pois..
Tähän Lehtinen ja neljä pääkaupunkiseudulla asuvaa naista ovat keksineet ratkaisun: vanhusten neuvola. Lehtinen, Meri-Sisko Eskola, Raili Lehtonen, Merja Etholén-Rönnberg ja Eila Alajoki avasivat toukokuun alussa Kansalaisaloite-palveluun Valtakunnallinen vanhusneuvolajärjestelmä -aloitteen.
Aloitteella on tämän jutun kirjoitushetkellä vajaat 1 200 allekirjoitusta. Kansalaisaloite etenee eduskuntaan jos se kerää vähintään 50 000 nimeä.
Aloite esittää vanhusneuvoloiden avaamista kaikille 65 vuotta täyttäneille. Lehtinen perustelee ikärajaa sillä, että eläkkeelle jäädessä ihmiset putoavat työterveyshuollon ulkopuolelle.
– Toivomme, että joku ottaisi meistä kopin, kun tämä tapahtuu.
Ajatuksena on, että vanhusneuvola toimisi kuin lastenneuvolakin eli ensisijaisesti tarkoitus olisi ehkäistä ongelmia. Ongelmien ilmetessä neuvola ohjaisi oikeaan paikkaan, lopulta ympärivuorokautiseen hoitoon.
– Kaikki tietäisivät, mistä avun saa, Pirkko Lehtinen sanoo.
Tällä hetkellä ensin on löydettävä tieto siitä, kuka voisi auttaa, ja sitten yritettävä saada ajanvaraus.
– Kaikki tämä tapahtuu yleensä virka-aikaan eli jos omainen on työelämässä, tähän joutuu käyttämään työaikaa. Kaikissa töissä se ei edes onnistu.
Erityisen tärkeää yhden luukun palvelu olisi Lehtisen mukaan yksinäisille vanhuksille.
Kaikilla aloitteen alullepanijoilla on Pirkko Lehtisen mukaan kokemuksia siitä, millaista on hakea apua iäkkäälle omaiselle.
– Toisilla voi olla paljon rankempia kokemuksia kuin minulla, joka sain asiat kuitenkin järjestymään, Lehtinen sanoo.
Hän ryhtyi kaivelemaan tietoa mahdollisesta avusta, kun miehen tila heikkeni. Lopulta hän huomasi, että muistisairaalle oli mahdollista saada kerran viikossa viiden tunnin pituinen toimintapäivä.
– Piti jonottaa, että pääsi toimintapäivään mukaan. Sitten kun tuli tunne, että toinenkin toimintapäivä viikossa olisi tarpeen, se ei koskaan onnistunut. Tilanne huononi ja sitten kuulin, että on tällainen juttu kuin intervallit. Siinä meni aikansa ennen kuin siihen pääsi. Sinne pääsi kyllä ja sain kaiken, mutta hidastetussa tahdissa.
– Olen hirveän kiitollinen siitä, että viimeinen kahden viikon intervalli päättyi siihen, että lääkäri sanoi, että nyt miehestä ei ole enää kotiin palaajaksi.
Mies vietti viimeiset noin puoli vuottaan ympärivuotisessa hoidossa ja kuoli viime syksynä.
– Vieläkin haluan kiittää hoitajia hyvästä hoidosta.