Helsinki Samba Carnaval -tapahtuman kulkueeseen osallistuva ryhmä on treenannut ilon kautta. Liikunta on kaikille ensisijaisesti hyvän mielen lähde.
Jos ei tietäisi keskustelevansa tämän porukan kanssa sambasta, voisi helposti luulla olevansa toimittamassa teekkareiden vappulehteä. Mutta vappu on jo kaukana takana ja emsi viikolla päästetään ilo ja värit irti Helsinki Samba Carnaval -tapahtumassa, joten kyllä, sambakarnevaalista on kyse.
Vantaalaiset Nita Goman, Eija Harju, Maria Kaasinen ja Eeva Lumemaa ovat juuri purkautuneet tanssinopettaja Janne Outisen vetämistä treeneistä Hiekkaharjun Forever-kuntosalilla. Energiat ovat tapissa ja mieliala korkealla. Tällä porukalla osallistutaan vuodesta 1991 lähtien järjestetyn tapahtuman karnevaalikulkueeseen lauantaina 11. kesäkuuta.
Lahtelaisesta Samba Maracanã -sambakoulusta viestiteltiin alkuvuodesta Outiselle, löytyisikö hänen kauttaan sambakoulun karnevaalijoukkoihin täydennystä.
– Maracanã ei tänä vuonna osallistu kilpailuun, vaan lähtee esiintymään kulkueeseen. Sen vuoksi mukaan otetaan tanssijoita myös sambakoulun ulkopuolelta, Outinen selvittää.
– Täällä Vantaalla on hyvää, kreisiä porukkaa, ja heitin ilmoille, haluaisiko joku lähteä sambakarnevaaleille joraamaan. Nämä neljä hullua siitä sitten innostuivat, hän toteaa lämmöllä.
Sambakokemuksestaan nelikko antaa tyhjentäviä vastauksia.
– Onneton.
– Olen katsonut sambaa televisiosta. Osaan lähes kaiken.
– Tiedän, miten kädet menevät.
– Osaamme vilkutella ja hymyillä katsojille.
Outinen vahvistaakin, että puolet ajasta ja tekemisestä kulkueessa on pitkälti pukujen esittelyä ja yleisölle vilkuttelua.
– Siinä me ollaan hyviä, Lumemaa heittää.
Totuus naurua säästelemättömän ryhmän osaamisesta tuskin löytyy kummastakaan ääripäästä, mutta varmaa on se että sambakarnevaalista lähdetään ottamaan ilo irti ja välittämään sitä myös kulkuetta seuraaville.
Treenaamista kuitenkin on jo takana ja sambattu on jopa ulkona lumessa.
Outisen mukaan meno kulkueessa on rentoa ja siellä pärjätään kevyellä koreografialla.
– Pari potkua sinne tänne samanaikaisesti ja vähän helmojen heiluttelua. Kulkusuuntia vähän myös tsekkaillaan, muuten on aika vapaamuotoista, kuuluu tiivistys.
Huumorista huolimatta käy selväksi, että julkisessa sambaamisessa on myös haasteensa.
– Olen jo kauan sitten todennut, että asioihin joita en ikinä tee, kuuluu se, että en taatusti lähde mihinkään sambakulkueeseen tanssimaan Helsingin Aleksanterinkadulle, Harju paljastaa.
– Käydessämme Lahdessa kokeilemassa asuja tunsin, kuinka vähän ylipäänsä tiedän sambakulttuurista, ja nyt meidät noviiseina heitetään suoraan syvään päätyyn, Kaasinen puolestaan jatkaa.
– Mutta sellainenhan on juuri se meidän tyyli, vierestä kuitataan.
Tanssillinen liikunta on kaikille erityisesti hyvän mielen lähde.
– Ei ole niin tärkeätä, meneekö kaikki teknisesti oikein, Goman sanoo.
Harju luonnehtii tanssin ja liikunnan olevan ainoa tapa, jolla pystyy nollaamaan aivot.
– Tanssiessa saa vain olla, nauttia tästä ja nyt. Jotkut sanovat näkevänsä, että sytyn aina kun alan puhua tanssista.
Vantaalaisryhmällä on ajatuksena omalta osaltaan tarjota Helsingin sambakarnevaaleilla hyvä show.
– Ei ole mitään väliä, kuinka itsemme nolataan, kunhan muilla on hauskaa.
Ohjaajalla on kuitenkin lyödä tiskiin ykköstavoite.
– Jos Maikkari tulee tekemään jotain loppukevennystä, siihen on pakko päästä, Outinen linjaa.
– Olemme linssiluteita, Lumemaa sanoo, mutta Kaasinen täsmentää:
– Luulen kyllä, että se menee toisin päin, kamerat ne tulevat varta vasten etsimään meitä.
Helsinki Samba Carnaval 6.–12. kesäkuuta. Ohjelma: helsinkisambacarnaval.fi.