Paalu voi upota jopa 20 metrin syvyyteen.
Pam, pam, pam. Henkilö- ja kuorma-autot huristavat jatkuvana virtana vieressä, kun lyöntipaalutuskone eli juntta paukuttaa pari tonnia painavia paaluja maahan Kehä kolmosella. Ihan keijukainen ei ole itse työkonekaan. Sillä on painoa sata tonnia, kertoo työnjohtaja Mikko Kekäle, joka edustaa kunnostustyön pääurakoitsijaa GRK Infra Oyj:tä.
Kehä III:n kolmannen vaiheen parannustyöt ovat käynnissä Askiston ja Hämeenkylän kaupunginosien rajalla, jossa alkuperäiset puupaalut korvataan teräsbetonipaaluilla. Uusilla paaluilla varmistetaan, että maa ei enää pääse painumaan saati sortumaan ja tienpohja kestää sata vuotta, kuten Väyläviraston projektipäällikkö Antti Koski sanoo.
Liikennettä tällä kohdalla on noin 48 000 ajoneuvoa vuorokaudessa eikä liikenne ennusteiden mukaan vähene. Kekäle naurahtaa kuulleensa, että vanhat miehet muistavat, kuinka tien rakennusvaiheessa 1960-luvulla arveltiin, että tuskin sille laitetaan edes päällystettä.
Teräsbetonipaalut juntataan niin syvälle maahan kuin ne menevät, kunnes kallio tai kantava moreenikerros ei enää anna periksi. Se kohta voi olla jopa 20 metrissä. Yksittäiset, jatkettavat paalut ovat pituudeltaan useita metrejä ja tarvittava pituus määritellään maaperätutkimuksilla.
– Juntan tietokone kirjaa jokaisen paalun pituuden ja tiedot menevät suunnittelijalle, kertoo mittamies Timo Pohjolainen.
Työmaalla saattaa haista "rantasaunan käry".
Se on laaduntarkkailua kantavuuden varmistamiseksi. Joskus suunnittelija saattaa määrätä lisäraudoitusta tai uuden paalun rakennettavaan paalulaattaan.
Askistontien ja Tavastkullantien välisen tieosuuden paalut pitää vaihtaa ja paalulaatta uusia, koska alkuperäiset paalut ovat päässet huonoon kuntoon. Ne ovat lahonneet ja maa paalulaatan alla painunut pahimmillaan jopa puoli metriä. Kehätie on ollut vaarassa sortua runsaan 300 metrin pituiselta matkalta.
Lahoaminen on käynnistynyt, kun puupaalut ovat alkaneet kuivua. Kuivuminen taas johtuu siitä, että pehmeä maaperä on antanut periksi ja paalut ovat päässeet tekemisiin ilman kanssa. Veden alla, märässä maassa ne olisivat todennäköisesti edelleen kunnossa. Tien vieressä sijaitsee lintukosteikko.
Lue myös: Kehä III:n alla piilee sortumavaara – ongelmapaikalla liikkuu joka päivä 48 000 ajoneuvoa
Paalulaattoja korjatessa ja uusittaessa töihin tarvitaan monenlaista ammattilaista.
– Valumiehiä, timpureita, raudoittajia, putkimiehiä, rakennusmiehiä... Kekäle luettelee.
Kaikki eivät ole töissä samaan aikaan, vaan juuri silloin, kun työvaihe sitä vaatii. Kesätyöntekijöitäkin eli haalariharjoittelijoitakin on palkattu. Työmaan vanhin työntekijä on 72-vuotias valumies.
Paalutusta tehdään painuman kohdan lisäksi parissa muussakin kohdassa, kuten Tavastkullantiellä. Koko Askiston-Hämeenkylän alueelle paaluja juntataan maahan yhteensä 80 kilometriä.
Paaluja ei voi juntata ilman iskutyynyä, joka varmistaa ettei paalu halkea. Iskutyynynä paalun ja järkäleen välissä käytetään paksua koivukiekkoa. Puinen kiekko voi joskus syttyä tuleen, mutta se ei ole vakavaa. Siksi työmaalla saattaa haista "rantasaunan käry", sanoo siltatöiden työnjohtaja Turkka Luotonen GRK:lta.
Kun paalut on saatu maanpoveen, ne leikataan oikeaan mittaan timanttisahalla. Paalujen päälle valetaan lopulta paalulaattoja, joiden koko vaihtelee 200–400 neliömetriin. Niiden paksuus on puoli metriä. Ja ennen kuin päästään silaisemaan vahvistetun Kehä III:n uusi pinta kolmella asvalttikerroksella, sen alle laitetaan kahdenlaista mursketta. Tällä kaikella on paksuutta lähes kaksi metriä.
Koko kehätien parantamisen kolmannen vaiheen pitäisi olla valmiina ensi vuoden lopulla.