Vantaan mielenterveys- ja päihdepalveluissa on lisätty ryhmähoitoja.
Helmikuisten lumikinosten keskellä korsolainen Diana Kranz-Herlevi, 43, havahtui paniikkioireisiin. Kiire ja väsymys painoivat. Mieli tahtoi painua alemmas ja ahdistus ilmoitteli itsestään. Korona-ajan kuorma tuntui mielen lisäksi kehossa. Euroopassa syttynyt sota painoi entisestään hartioita kasaan.
– Koin väsymyksestä huonoa omatuntoa. Tuntui, että pitäisi pystyä ja jaksaa, mutta kun en vaan pystynyt, Kranz-Herlevi kertoo.
Kranz-Herlevi meditoi, liikkui luonnossa ja joogasi. Teki asioita, jotka ovat monesti auttaneet rauhoittumaan ja voimaantumaan. Tällä kertaa keinot eivät riittäneet.
– Päätin, että haen apua, hän sanoo.
Kranz-Herlevi otti yhteyttä omaan terveysasemaan, josta sai lääkärin kautta mahdollisuuden tavata psykiatrista sairaanhoitajaa. Pian hänelle ehdotettiin osallistumista ryhmämuotoiseen terapiaan.
– Innostuin heti! Toki omista asioista kertominen jännittää, mutta tiedän, että asioiden jakaminen auttaa niin itseäni kuin muita, hän sanoo.
Kranz-Herlevi oli onnekas, sillä jo seuraavalla viikolla käynnistyvässä ryhmässä oli tilaa. Seitsemän viikon mittainen hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) tutustutti Kranz-Herlevin kognitiivisen käyttäytymisterapian suuntaukseen perustuvaan terapeuttiseen menetelmään.
– On uskomatonta, miten paljon sain terapian aikana uusia oivalluksia itsestäni, hän kertoo.
Ryhmään pääsee nopeammin.
Vantaan mielenterveyspalveluiden psykiatristen sairaanhoitajien, Sirpa Tolvasen ja Johanna Leppävuoren, ohjaama ryhmä tapasi kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Lisäksi ryhmäläiset saivat kotitehtäviä.
– Työskentely oli uuvuttavaa erityisesti aluksi. Sain kuitenkin paljon työkaluja matkaani.
Terapiaryhmän tuoma tärkein ymmärrys oli Kranz-Herlevin mukaan oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Hän kertoo ymmärtäneensä jo vuosia sitten, että esimerkiksi kiireestä kuormittumisen taustalla on erityisherkkyys. Vasta hiljalleen herkkyys on kääntynyt hänen mielessään vahvuudeksi. Ryhmäterapia toi rohkaisua suhtautua erityisherkkyyteen rakastaen, ei tuomiten.
– Kaikki lähtee omien arvojen tunnistamisesta. Minulle on tärkeää saada olla rauhassa perheen kanssa ja liikkua luonnossa. Kun kiire vie mahdollisuuden näihin, se tulee väsymyksenä. Nyt tiedostan, että minun täytyy antaa aikaa asioille, jotka ovat minulle tärkeimpiä.
Kranz-Herlevi kokee saaneensa ryhmähoidosta paljon uutta tietoa esimerkiksi aivojen toimintaan liittyen.
– Ihmisen mieleen tulee noin 70 000 ajatusta päivässä, halusimme tai emme. Tämä on lohdullista ymmärtää.
Kranz-Herlevi innostui ryhmähoidosta, mutta Tolvanen ja Leppävuori tietävät, että aina näin ei ole. Pääsääntöisesti aina potilaat toivovat yksilöaikaa, jolloin sairaanhoitajat suostuttelevat potilaan kokeilemaan ryhmää.
– Kerromme ryhmähoidon vaikuttavuudesta. 80 prosenttia HOT-ryhmäläisistämme on kokenut pärjäävänsä ilman jatkohoitoa. Monia kannustaa myös se, että ryhmään pääsee nopeammin, Leppävuori selvittää.
Vaikuttavuutta Vantaalla mitataan potilaille tehtävillä kyselyillä.
Vantaan mielenterveys- ja päihdepalveluissa on panostettu ryhmähoitoihin viime vuosien aikana. Suunta on valtakunnallinen.
– Jonot mielenterveyspalveluihin ovat pitkät. Ryhmähoidolla voidaan hoitaa useampi samaan aikaan, Tolvanen sanoo.
Leppävuori korostaa, että kyse ei ole vain vertaistuesta, vaan ryhmät ovat hoidollisia ja terapeuttisia.
Ryhmähoitojen kehitystyö pyörähti Tolvasen mukaan toden teolla käyntiin vuonna 2020. Tuolloin Tolvanen oli yhdessä sosiaaliohjaaja Mia Åstrandin kanssa mukana ryhmätarjotinhankkeessa.
– Hanke oli merkittävä ja sen ansiosta olemme saaneet nykyiset ryhmät suunniteltua ja alkamaan, Tolvanen sanoo.
Kranz-Herlevi sanoo pohtineensa ja käsitelleensä hoidon aikana nousseita asioita myös ryhmän päättymisen jälkeen. Hän toivoo, että ryhmä voisi myöhemmin jatkua.
– Olisi mukava, jos olisi mahdollisuus osallistua esimerkiksi kerran kuussa tapaavaan ryhmään. Se voisi olla vaikka kasvuryhmä, hän sanoo.