Minkä värinen ja -niminen kilpailija saa osallistua Miss Suomi -kilpailuun? Olenko oikeutettu osallistumaan kilpailuun tämän näköisenä? Vantaalainen Miss Suomi -semifinalisti Melike Karakaya, 26, on joutunut viime aikoina pohtimaan ulkonäköään eri tavalla.
Suomessa syntynyttä ja koko elämänsä Suomessa asunutta Karakayaa on sosiaalisessa mediassa kritisoitu siitä, ettei hän ole oikeutettu osallistumaan kauneuskilpailuun, koska hän ei ole ”suomalaisen” näköinen.
– Tiesin odottaa jotain tällaista, ja ulkopuolisten kommentteja ei pääse pakoon, turkkilaisen isän ja suomalaisen äidin tyttö toteaa.
Silti kommentit ihon ja hiusten väristä ja siitä, ettei ”turkkilainen voi olla Miss Suomi”, satuttavat.
Samantyylisiä kommentteja ovat aikanaan kohdanneet muun muassa Miss Suomeksi vuonna 2018 kruunattu venäläistaustainen Alina Voronkova ja vuoden 1996 Miss Suomi Lola Odusoga.
– Mutta vielä vuonna 2022 tämä näköjään puhuttaa, Nissaksessa asuva Karakaya huokaa.
Kyseessä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun Karakaya on kohdannut rasismia. Rakenteellinen syrjintä näkyi jo koulutaipaleella.
Mietin lapsena, että heti kun täytän 18, vaihdan nimeni johonkin tosi suomalaiseen.
Karakaya on käynyt lapsuudessaan alakoulun Rajakylässä, yläkoulun Länsimäessä ja lukion Tikkurilassa.
Äidinkielenään suomea puhuva Karakaya kertoo joutuneensa alakoulussa taustansa takia S2-ryhmään.
Ei riittänyt, että hän sai S2-tunneilla kokeista kymppejä. Vasta äidin puhelinsoitto koululle sai aikaan siirron tavalliselle äidinkielen tunnille.
Myös töitä hakiessa eksoottinen nimi on herättänyt kommentteja, joista osa asiattomia.
Muutama vuosi sitten kiinteistövälittäjän työ oli varma, kunnes tuleva esihenkilö, yrityksen toimitusjohtaja tokaisi, että suomalaiset myyvät ja ostavat asuntonsa mieluummin Minna Meikäläiseltä kuin Melike Karakayalta.
Karakayan lähipiirissä kokemukset ovat tuttuja. Jos nimi ei ole "riittävän suomalainen", epäillään herkästi paitsi ammattitaitoa, myös kielitaitoa.
– Anonyymit rekrytoinnit ovat tavallaan hyvä asia, mutta samalla surullinen osoitus siitä, että rakenteellinen rasismi on syvällä myös työelämässä.
– Miksi me edes tarvitsemme nimettömiä työhakemuksia? Miksi rekrytointivaiheessa hakemuksia ei lueta avoimin mielin, hän lisää.
Nykyään hän kantaa nimeään kunnialla.
– Mutta mietin lapsena, että heti kun täytän 18, vaihdan nimeni johonkin tosi suomalaiseen, hän muistelee.
Mikä sitten auttaisi syvälle juurtuneeseen rakenteelliseen syrjintään?
– Minusta muutos tapahtuu niin, että asioita tuodaan esiin ja niistä keskustellaan avoimesti, Karakaya sanoo.
Omalla esimerkillään hän haluaa tuoda arjessa monin paikoin kohtaamansa rasismin näkyväksi. Samanlaisia kokemuksia on varmasti monella muullakin vantaalaisella, jonka nimi tai ulkonäkö poikkeaa kantasuomalaisista.
– Haluan rohkaista paitsi omia läheisiäni, myös kaikkia muitakin olemaan juuri sellaisia kuin he ovat. Yhdessä meissä on voimaa.