Esko Lavonen on tehnyt jo kymmenen rikosilmoitusta ja asettanut itsensä luottokieltoon. Yllätyslaskuja tulee silti.
Esko Lavonen, 61, ei edelleenkään tiedä, mistä joku on saanut käyttöönsä hänen henkilötunnuksensa. Hän ei myöskään osannut kuvitella, miten kuluttavaa ja ahdistavaa sen päätyminen vääriin käsiin voi olla.
– Koko ajan on sellainen olo, että kotona olisi varkaita, Lavonen kuvailee.
Ensimmäinen lasku tuli helmikuussa, eikä loppua ole näkyvissä.
Kouvolalaisen Lavosen tietoja käyttävä henkilö on tilannut verkkokaupoista muun muassa kenkiä, vaatteita, verhoja ja lakanoita.
Pakettien noutamiseen tarvittavat lokerokoodit huijari saa kätevästi prepaid-liittymiinsä.
Esko Lavosen nimissä on tehty jo monia sähköpostiosoitteita.
– Jotkut identiteettivarkauden uhrit ovat kertoneet, että tätä on jatkunut vuosia, Lavonen huokaa.
Aina kun Lavonen saa laskun uusista verkkotilauksista, hän tekee rikosilmoituksen ja ottaa yhteyttä laskuttavaan yhtiöön. Näin laskua ei tarvitse maksaa.
Lavonen on myös hankkinut omaehtoisen luottokiellon, jotta kiusantekijä ei voisi ottaa luottoa hänen henkilötiedoillaan ja tavaroiden tilaaminen luotolle tai laskulle olisi hankalampaa.
– Se estää luotollisten sopimusten tekemistä, jos luotonantaja tarkistaa luottotietoni, hän sanoo.
Tilanne on henkisesti raskas.
Identiteettivarkaus tarkoittaa tilannetta, jossa joku esiintyy toisen henkilöllisyydellä ja saa kolmannen osapuolen erehtymään. Identiteettivarkaus voi olla esimerkiksi toisen nimissä tehty verkkokauppatilaus tai esiintymistä sosiaalisessa mediassa toisena ihmisenä.
Rikoskomisario Mira Nieminen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta kuvailee identiteettivarkauksia tämän päivän rikollisuudeksi.
– Useimmiten identiteettivarkaus tulee ikään kuin petosrikoksen kylkiäisenä, hän sanoo.
Poliisin tilastoihin päätyi viime vuonna koko maassa noin 3 750 identiteettivarkautta. Niemisen mukaan tämä on vain murto-osa niiden todellisesta määrästä.
Koko ajan on sellainen olo, että kotona olisi varkaita.
Esko Lavonen
Toisen henkilötietojen käyttämisessä voi identiteettivarkauden lisäksi olla kyse esimerkiksi petoksesta, väärennöksestä tai kunnianloukkauksesta. Esimerkiksi toisen nimissä tehdyt verkkokauppatilaukset luokitellaan usein sekä petokseksi että identiteettivarkaudeksi.
– Näitä pohditaan tapauskohtaisesti, Nieminen sanoo.
Vakuutuspalveluyritys My Safetyn helmikuussa teettämän tutkimuksen mukaan identiteettivarkauden kohteeksi on kokenut joutuneensa noin kahdeksan prosenttia suomalaisista. Heistä 35 prosenttia raportoi varkauden myös onnistuneen.
Identiteettivarkaudesta rangaistaan sakolla. Rangaistusta ei tule, jos varkaudesta ei aiheudu uhrille taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa.
Verkkokauppatilausten tekeminen on yleinen tapa huijata toisen ihmisen henkilötiedoilla.
Mira Niemisen mukaan vääriä henkilötietoja käytetään lisäksi esimerkiksi ruokatilauksissa.
Myös käytetyn tavaran kauppaaminen verkkokirpputoreilla on melko tavallinen tapa hyödyntää toisen henkilötietoja.
– Esiinnytään toisena henkilönä, myydään olematonta tavaraa ja otetaan rahat, Nieminen tiivistää.
Pelkillä henkilötiedoilla ei välttämättä saa aikaan suurta taloudellista vahinkoa. Tilanne voi silti olla henkisesti erittäin kuormittava.
– Yllättävän monista paikoista pystyy edelleen tilaamaan luotolle pelkällä henkilötunnuksella, nimellä ja osoitteella, Nieminen ihmettelee.
Mira Niemisen mukaan poliisin tietoon tulleissa tapauksissa identiteettivarkauksista epäilty henkilö on tyypillisesti 31–40-vuotias.
Uhri puolestaan on noin 60-vuotias.
– On tyypillistä, että nuorehko ihminen kokeilee tilata joitakin yksittäisiä tuotteita muutaman kerran. Usein näihin liittyy taloudellisia ongelmia, Nieminen sanoo.
Oma lukunsa ovat niin sanotut sarjapetostelijat, jotka tienaavat huijauksillaan rahaa.
– Henkilötiedot ovat tietyissä piireissä kauppatavaraa, Nieminen sanoo.
Miten identiteettivarkauksilta voi yrittää välttyä? Tietoturva ry:n hallituksen jäsen ja tietosuojaverkoston puheenjohtaja Oona Matinpalo korostaa, että oleellista on ainakin miettiä, mitä omista tiedoistaan jakaa ja minne.
– Suosittelen aina pohtimaan sekä kysymään ääneen, mihin kotiosoitetta tai varsinkin henkilötunnusta tarvitaan.
Toinen tärkeä asia on huolehtia tietojen oikeaoppisesta tuhoamisesta. Paperit, joissa on henkilötunnus, osoite ja nimi, pitää silputa huolellisesti eikä laittaa kierrätykseen tai roskikseen sellaisenaan.
Lisäksi Matinpalo toteaa, ettei tietoturvan merkitystä voi liikaa korostaa: eri palveluihin on syytä olla eri salasanat ja salasanojen sijaan kannattaa käyttää salalauseita.
– Näin mahdollisen vihollisen on vaikeampaa päästä tietoihin käsiksi.
Mira Nieminen puolestaan täydentää, että postilaatikko kannattaa pitää lukossa. Lompakkoa ei tule jättää edes lukittuun autoon saati säilyttää sitä kauppareissulla ostoskärryissä.
Matinpalo arvioi, että ihmiset ovat nykyään entistä valppaampia henkilötietojensa kanssa. Aina huolellisuus ei kuitenkaan riitä.
– Nykyistä useampien palveluntarjoajien tulisi varmistaa henkilöllisyys tarkemmin. Hetulla ja kotiosoitteella pystyy verkkokauppatilauksien lisäksi tekemään esimerkiksi muutoksia puhelinliittymään, hän sanoo.
Matinpalo vinkkaa, että verkkokaupasta tilatessa luottokortti saattaa olla laskua parempi vaihtoehto. Kortin sulkeminen väärinkäyttötilanteessa on helpompaa kuin henkilötunnuksen muuttaminen.
Esko Lavoselle identiteettivarkaus paljastui alkuvuodesta. Hän sai ilmoituksen saapuneesta paketista ja meni noutamaan sitä, mutta joku muu oli ehtinyt ensin.
Nyt toisessa kädessä on nippu laskuja 150 eurosta 650 euroon ja toisessa nippu rikosilmoitusten kopioita.
Lavonen laskeskelee, että hänen nimissään on tehty tilauksia ainakin parin tuhannen euron edestä. Hänelle laskut päätyvät vasta maksumuistutuksena tai perintäkirjeenä.
Pari kertaa huijarin tilaama paketti on tuotu Lavosen kotiovelle.
– Niiden olen antanut vain mennä takaisin sinne, mistä tulivatkin.
Lavonen on tehnyt jo kymmenisen rikosilmoitusta, joista viimeisimmän noin viikkoa ennen haastattelua. Sen jälkeen on ollut rauhallisempaa.
– Ehkä tämä joskus loppuu.