Vili Viljakainen valitsi ammatin, joka on Suomessa vielä melko poikkeuksellinen.
Korkeat paikat eivät tikkurilalaisen Vili Viljakaisen, 29, päätä huimaa. Toisin oli vielä kymmenisen vuotta sitten, jolloin Viljakainen puki ensimmäistä kertaa valjaat ylleen ja laskeutui korkean rakennuksen katon harjalta köyden varassa ämpäri käsivarrellaan pesemään ikkunoita. Viljakainen oli juuri päättänyt armeijan ja mietti, mitä tulevaisuudellaan tekisi.
– Broidi harrasti kalliokiipeilyä ja työskenteli firmassa, jossa korkeiden rakennusten ikkunoita pestiin köysien varassa. Pääsin samaan työpaikkaan. Laskeutuminen jännitti aluksi. Korkealla oleminen ei ole ihmiselle luonnollinen tila, Viljakainen kertoo.
Viljakainen muistelee alkuun pitäneensä kiinni rakennuksesta, kunnes luottamus köysien turvallisuuteen kasvoi.
– Pari viikkoa meni totutellessa, sen jälkeen ei ole jännittänyt. Tämä on turvallista hommaa, kun sen tekee oikein, hän sanoo.
Viljakainen kuvailee ammattinsa olevan Suomessa melko poikkeuksellinen. Maailmalla tornitaloja köysien varassa pesevät ihmiset ovat tuttu näky.
– Esimerkiksi Dubaissa tornitaloja pestään jatkuvasti. Köysissä roikkuvat pesijät aloittavat työn alusta, kun pääsevät loppuun, Viljakainen sanoo.
Korkealla oleminen ei ole ihmiselle luonnollinen tila.
Suomessa käytetään Viljakaisen mukaan herkemmin nostolaitteita, joilla ikkunanpesijät operoivat. Viljakainen kokee olonsa turvallisemmaksi köysien varassa kuin nosturin kyydissä.
– Valjaissa on aina kiinni kaksi köyttä. Jos toinen pettää, toinen köysi nappaa kiinni, hän selvittää.
Korkeiden rakennusten lisäksi Viljakainen hoitaa köysien varassa työtehtäviä, jotka ovat esimerkiksi porraskuiluissa, auloissa tai sijaitsevat sellaisen alueen päällä, mihin ei voi nostimella ajaa.
– Köysien varassa pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Lisäksi se säästää nurmialueita.
Viljakaisen mukaan kertaakaan ei ole sattunut vaaratilannetta, vaikka monenlaista säätä on työpäiviin mahtunut ja erilaisia keikkoja.
Tikkurilan tornitalon ikkunat hän kertoo pesseensä monta kertaa. Yksi jännittävimmistä keikoista vei sementtitehtaalle.
– Tehtaassa oli pimeä, 60 metriä syvä sementtisiilo, jonne laskeuduttiin köysien varassa irrottamaan sementtipaakkuja seiniltä. Siellä tuli hemmetin kova hiki, sillä lämpötila oli noin 40 astetta.
Köysimiehen työ vaatii kovaa kuntoa.
– Välillä harmittaa, kun ei työpäivän jälkeen jaksa mennä salille. Varsinkin hellepäivinä työ on raskasta ja hiki lentää.
Viljakainen pisti keväällä oman yrityksen pystyyn. Hän työskentelee pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Hän uskoo töitä riittävän jatkossakin, sillä lasipinnat valtaavat yhä enemmän pintaa uusista rakennuksista.
– Lasipinnat ovat selvä trendi. Esimerkiksi Triplassa ja Redissä on molemmissa paljon lasia ja vieläpä kiinteää eli sitä ei saa avattua sisäpuolelta.
Talvikaudella köysitöille on tarvetta esimerkiksi rakennustyömailla. Lisäksi lumen pudotukset työllistävät miestä runsaslumisina talvina. Hän haaveilee joku päivä voivansa palkata työntekijöitä.