Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Riikka Järvisen ennätys on 259 litraa mustikkaa – "On ihana poimia niille, jotka eivät itse pääse"

Hyvä mustikkavuosi kutsuu Riikka Järvisen metsään. Tuloksena on pitkälti yli 200 litraa mustikkaa.

Kolme rikkinäistä marjanpoimuria ja reilusti yli 200 litraa mustikkaa. Riikka Järvinen on hetkeä ennen haastattelua astellut kotipihalleen metsästä.

– En tänään ole kerännyt kuin 15 litraa, Järvinen sanoo Keski-Uusimaa-lehden haastattelussa.

– Olen hieman aggressiivinen poimija. Yhtäkkiä varsi jäi käteen ja puimuri oli pensaassa. Täytyy lähteä puimuriostoksille, hän jatkaa nauraen.

Mustikkaa on tänä vuonna runsaasti ympäri maata. Heinäkuun alun sateet osuivat hyvään aikaan helteisen kauden perään ja mustikkaa tuli.

Järvinen arvioi, että kohta mustikkakausi alkaa olla ohi. Mustikat kasvavat liian vetisiksi eivätkä ne enää maistu.

Hyvä marjasato mahdollistaa myös ennätysten tavoittelun. Tähän mennessä kauden aikana Järvinen on saanut mustikkaa 219 litraa.

Hän kerää marjoja ikään kuin harrastuksekseen ja päivätyönsä ohessa. Osa menee myyntiin.

– Se on kuin sinistä kultaa, kun tuonne metsään menee.

Järvinen kertoo käyvänsä metsässä joka päivä pariin otteeseen. Yhteensä aikaa menee noin kolmesta neljään tuntia päivässä.

– Tänään menen vielä uudestaan. Tykkään olla metsässä. Meillä rakastetaan mustikkarahkaa ja vatkattua marjapuuroa, ja metsä antaa sen, hän sanoo.

Järvisen ennätys on kahden vuoden takaa. Silloinkin mustikkavuosi oli huippuhyvä ja loppusaldo näytti 259 litraa.

– Meinaan kyllä rikkoa ennätyksen tänä vuonna.

Järvinen kertoo kasvaneensa perheessä, jossa luonnon antimista on aina nautittu. Hän Tuusulassa asuu lapsuudenkotinsa naapurissa ja hyvät marjamaastot lähtevät kotipihalta. Autolla ei metsään lähdetä.

Varsinainen keräilijä hänestä tuli kuitenkin vasta kymmenisen vuotta sitten.

– Lapsena, kun mummo antoi mukit ja sanoi, että nyt hakemaan piirakkamarjat, niin kyllä ahdisti, kun se pohja ei ikinä peittynyt.

Kohta pihaan lampsii eläkkeellä oleva isä Pekka Järvinen – ja kuinka muutenkaan kuin täyttä mustikkaämpäriä kantaen. Kymmenen litraa tuli helposti.

– Isä on myös kova sienestämään, Järvinen sanoo.

Huonot mustikkavuodet ei Järvistä liikuta, mutta hyvinä vuosina hän ei pysty lopettamaan.

– Kerääminen lähtee lapasesta. On ihana poimia niille, jotka eivät itse pääse, hän sanoo.

– Viime vuonna tuli vain kaksi ämpäriä. Oli niin kuuma ja kuiva. Ajattelin, että metsä syttyy palamaan. Etenkin, kun puimuri aina kuumenee, hän nauraa.

Järvisen marjoilla on osin vakiintunut ostajakunta ja moni kysyy mustikan lisäksi myös puolukkaa.

Järvisen mukaan rahan takia ei tähän hommaan kannata vaivautua. Tuntipalkoille ei pääse. Ämpärillinen puhdistettua mustikkaa maksaa 50 euroa ja aikaa kuluu kolmisen tuntia. Lisäksi työ on raskasta.

– Paikat ovat illalla niin kipeät, ettei siinä enää ripaskaa tanssita, Järvinen kuittaa.

– Voisin verrata siihen, että marjakauden aikana tienaan lähihoitajan kuukausipalkan verran, mikä ei ole paljon, Järvinen sanoo.

– Enemmän saisi, jos pitäisi kuukauden lomaa. Mutta teen tätä oman työni ohessa, hän jatkaa.

Viime aikoina hän on alkanut miettiä myös marjojen kuivattamista.

– Koska maailmantilanne on mikä on ja ilmasto menee tämmöiseksi, niin sähköt ehkä katkeilee useammin. Meilläkin on iso arkkupakastin ja se on aika riskiä, jos kaikki menee, hän pohtii.

Joka tapauksessa marjastaminen jatkuu.

– Se on terapeuttista, kun pääsen sinne metsään.