Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Mico, 27, sinnitteli lapsuudesta asti, kunnes paniikki iski junassa, ja lääkäri kirjoitti heti lääkkeet – "Edessä voi olla loppuelämän mittainen taistelu", hän kritisoi

Mico Budde kertoo syksyllä julkaistavassa dokumentissa kokeneensa ulkonäköpaineita, jotka saivat alkunsa koulukiusaamisesta.

Miehetkin kokevat ulkonäköpaineita. Järvenpääläislähtöinen Mico Budde, 27, puhuu asiasta omasta näkökulmastaan dokumentaristi Sami Kieksin Ylellä syksyllä julkaistavassa miesten ulkonäköpaineita käsittelevässä dokumenttisarjassa.

Kieksi kertoo esittelyvideolla, että sarjan miehillä on muun muassa syömishäiriöitä, kehon kuvan kanssa kamppailua, kuten liian iso nenä, penispaineita, tai jotkut viettävät paljon aikaa peilin edessä ennen kuin lähtevät ulos.

– Some on iso juttu ja siellä vertaillaan itseä muihin. Toinen on elokuvat. Yksi isokokoinen mies kertoo, että elokuvissa isokokoisella miehellä on tasan yksi rooli, olla fat funny guy, eli lihava hauska mies. Näihin liittyy toksista maskuliinisuutta, kova jätkä ei itke, pitää olla lihaksia ja pituutta tarpeeksi. Ulkonäköpaineista puhuminen koetaan liian feminiiniseksi ja noloksi, Kieksi valottaa.

197-senttinen Mico Budde uskoo omien ulkonäköpaineidensa juontavan juurensa kouluvuosiin, jolloin hän koki kiusaamista ison kokonsa vuoksi. Myöhemmin hän sairastui mielenterveysongelmiin.

– Ulkonäköpaineet voivat saada alkunsa koulukiusaamisesta. Lapset ovat todella armottomia, kaikesta voidaan keksiä kiusaamisen aihe. Kukaan ei kiusaamistilanteessa ymmärrä, miten pitkäkestoiset vaikutukset sillä saattaa olla, Budde kertoo.

Budde koki eniten kiusaamista ala-astevuosina Järvenpäässä. Yläasteella tilanne rauhoittui hieman.

Haluaisin elää kokonaan ilman ylimääräisiä kemikaaleja.

– Suurimmat jyväset traumoille kylvetään varhaislapsuudessa. Kiusaamisen seurauksena mukanani on kulkenut epävarmuus ja kokonaisvaltainen itsensä epäileminen.

Peruskoulun jälkeen Budde lähti opiskelemaan matkailualaa Vantaalle. Valmistumisen jälkeen hän pääsi töihin matkailualalle elämyspalveluihin. Muutaman vuoden hän ehti tehdä töitä, kunnes mielenterveysongelmat alkoivat nostaa kunnolla päätään.

– Olin nollasopimuksella töissä, eli minulla ei ollut mitään takuuta toimeentulosta. Kavereilla oli samaan aikaan rilluvuodet meneillään. Kaikki se yhdistelmänä aiheutti paljon kuormitusta ja paineita.

Ensimmäinen paniikkikohtaus iski täysin odottamatta junassa matkalla töihin.

– Pyörrytti, oksetti, sydän hakkasi. Minulla ei ollut koskaan ollut yhtä voimakkaita oireita. Menin kuitenkin vielä töihin samana päivänä.

Myöhemmin Budde hakeutui yleislääkärille, mutta kun kaikki arvot olivat kunnossa, hän päätyi psykiatrin juttusille. Hän sai oitis diagnoosin, paniikkihäiriö.

– Otin todella sinisilmäisesti itselleni lääkityksen. On valitettavaa, miten heppoisin perustein ihmisille määrätään mielialalääkkeitä. Edessä voi olla loppuelämän mittainen taistelu yrittää päästä niistä irti.

Budden kokemuksen mukaan mielialalääkkeiden vieroitusoireita ei terveydenhuollossa tunnisteta kunnolla.

– Todella moni ei selviä lopetuksesta niin nopeasti kuin on toiveena. Kun itse ensimmäisen kerran lopetin lääkityksen, pakka levisi aivan kokonaan, jonka vuoksi lopettaminen epäonnistui.

Nyt käytössä on toinen lääke, mutta Budde toivoo, että voisi jonain päivänä elää kokonaan ilman lääkitystä.

– En käytä päihteitä, joten haluaisin elää kokonaan ilman ylimääräisiä kemikaaleja.