Europe cupiin Espanjaan lähtevästä maajoukkueesta puolet on Vantaalta.
Jokin siinä vain kiehtoo...
Näin tuumii parikymmentä vuotta dartsia harrastanut Kaisu Rekinen, eikä keksi, mikä lajissa häntä varsinaisesti pitää otteessaan, mutta ote on luja. 53-vuotias huippupelaaja on ollut mukana ei-ammattilaisten maajoukkuetason kisoissa jo pitkään.
– Olisikohan nyt kymmenes vuorossa, hän uumoilee tulevasta Europe Cupin koitoksesta Espanjan Gandiassa syyskuun lopussa.
Naisten rankinglistaa tälläkin hetkellä hurjan piste-eron kera johtavalla Rekisellä on rankingkisavoittoja takanaan kymmenittäin ja useita suomenmestaruuksia. Arvokisamitaleitakin on tullut, esimerkiksi World Cupista Japanista 2019 Rekinen toi Suomelle parikisan pronssia niin ikään kotimaiseen kärkeen kuuluvan Kirsi Viinikaisen kanssa.
Euroopan mestaruuksista kisataan miesten ja naisten sarjassa kummassakin nelihenkisin joukkuein. Suomen naisjoukkueesta puolet on vantaalaisia, sillä Länsimäessä asuvan Rekisen lisäksi matkaan lähtee Lottanoora Heinäharju Koivukylästä. Kovaa nousua lajissa tehnyt 35-vuotias Heinäharju kertoo itse aloittaneensa vasta vuonna 2015, vaikka hänen molemmat vanhempansa tunnetaan maajoukkuetasolta ja Keijo ”Kexi” Heinäharjua voi pitää suorastaan lajilegendana.
– Isäni ystävä minut houkutteli vähän katsomaan pelaamista, sitten tarttuivat tikat käteen ja se oli siinä, Heinäharju naurahtaa.
– Vuorossa on vasta toinen maaotteluni, toukokuussa olin mukana pohjoismaiden Nordic Cupissa Ruotsissa.
Pitkillä matkoilla meillä on taulu mukana.
Espanjassa pelejä pelataan tiistaista 27. syyskuuta alkaen sunnuntaihin sekä yksilö-, pari- että joukkuekisana. Joka sarjassa palkitaan parhaat ja lopuksi pelaajien pisteet kaikista kolmesta kisasta lasketaan yhteen, mikä ratkaisee sijoitukset maiden kesken.
Kun 2,37 sentin päässä olevaan tauluun heitetään rapiat 20 grammaa painavia tikkoja, ei voimaa juuri tarvita, mutta kestävyyttä kylläkin.
– Sitä ei ehkä moni usko, kuinka raskasta usean päivän pelaaminen oikeasti on, Rekinen sanoo.
Keskittyminen on ehdoton taito.
– Dartsihan on korvien välissä, pelasit missä tahansa. Vaikka välillä on taukoja etkä aina tiedä, onko seuraava peli tunnin vai kahden päässä, on silti pystyttävä keskittymään vain peliin ja suorituksiin. Siinä ei voi miettiä, jäikö kahvinkeitin päälle tai kissa parvekkeelle.
Tulosta tuottavan, tarkan heittotavan hiomiseksi ja sen ylläpitämiseksi on treenattava säännöllisesti lukemattomin toistoin.
Kisamatkalla ei majapaikassakaan välttämättä vain lepuutella.
– Pitkillä matkoilla meillä on taulu mukana. Sen saa kiinnitettyä minkälaiseen oveen tahansa oven ympäri kiedottavalla nauhalla.
Tikan lentoon saattamisessa on yhtä monta tyyliä kuin on heittäjää, ja tikoissakin voi ja saa olla eroja. Painot ja pituudet vaihtelevat hiukan, muoviset sulat voivat olla kulmikkaita tai pisaran muotoisia, tikka voi olla etupainotteinen tai ei.
– Jokainen löytää kokeilemalla itse itselleen parhaiten sopivat tikat sekä otteen ja heittoasennon, Heinäharju ja Rekinen selvittävät.
Hintaan ei tarvitse tuijottaa, satasia maksava setti ei takaa sopivuutta itselle.
– Omani ovat 30–40 euron hintaiset, Rekinen kertoo.
Briteistä maailmalle ponnistanut laji on saanut Suomessa pitkään pyristellä eroon pubitikkamaineesta. Dartsliiton puheenjohtajan Veijo Viinikan mukaan asiassa on edistytty, onhan darts nykyisin Suomen Olympiakomitean alainen lajiliitto.
Kehityksen suunnasta kertoo myös dartsin läsnäolo urheiluhalleissa ja keilahalleissa, joiden yhteyteen on rakennettu dartsratoja esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella.
Junnukaartiakin on tullut ja lisää tavoitellaan Viinikan mukaan hankkeella, jonka tarkoituksena on käydä esittelemässä lajia kouluissa.
Dartsia pelatessa tarvitaan myös tehokasta ja lähes automaattimaista laskupäätä, koska kisoissa yleisimmin pelattavassa pelissä 501 pisteen lähtötilanteesta on taktikoitava nollaan mahdollisimman vähin heitoin.
– Pelaamistahan voisi käyttää hyväksi kouluissa vähennys- ja kertolaskujen opettamisessa, Viinikka innostuu.
– Englannissa niin tapahtuukin.