Jokivarren koulun kuudesluokkalaisilla oli erilainen koulupäivä Storträsk-lammella Sipoonkorvessa.
Lammella on hiljaista, vaikka Storträskin rannalla Sipoonkorvessa on parisenkymmentä kuudesluokkalaista. Suurin osa keskittyy seuraamaan, kiliseekö vapaan asennettu kulkunen sen merkiksi, että kala on tarttunut syöttiin. Ja sitten on muutamia oppilaita, joille kalastus on entuudestaan hyvinkin tuttua puuhaa.
Hiljaisuuteen on selkeä syy: kaikenlainen melskaaminen karkottaa kalat.
Kuudesluokkalaiset ovat Jokivarren koulusta ja taittaneet kolmen kilometrin kävelymatkan bussipysäkiltä päästäkseen kokemaan kalastuksen taikaa. Oppainaan heillä on Storträskin kalastuksenhoitoyhdistyksen vapaaehtoisia, jotka ovat jo useamman vuoden järjestäneet pääkaupunkiseudun kouluille mahdollisuuden kokeilla kalastusta.
Kalastuspäivillä on todella kova kysyntä, sanoo yhdistyksen vantaalainen puheenjohtaja Esa Tiihonen.
– Kahdeksan luokka jäi jonoon, hän kertoo.
Se tarkoittaa yli 150 lasta, mutta suunnilleen saman verran mahtui myös mukaan.
On upeaa, että tällaista järjestetään.
Opettaja Johanna Kaario
Yhdistyksen vapaaehtoistyön päämäärä on innostaa lapsia kalastamaan.
– Että edes pieni prosentti lapsista saisi kipinän kalastamiseen.
Jos kipinä syttyy, siitä voi tulla heille mielekäs harrastus. Se voi pitää poissa pahanteostakin. Ja ehkä kalastavista lapsista kasvaa vielä uusia vapaaehtoisia.
Tiihonen sanoo, että palaute kouluilta yhdistykselle on valtavan hyvää ja sekin kannustaa jatkamaan toimintaa, jonka yhdistys tekee ilman mitään tukea.
– On upeaa, että tällaista järjestetään, luokanopettaja Johanna Kaario kiittelee.
Hän kaipaa koulupäivään tekemistä erityisesti pojille, ja juuri kalastusretket sekä metsässä liikkuminen ovat heille mieluisia.
Vuosaarelainen Terho Rikkonen, 83, on yksi yhdistyksen vapaaehtoisista. Rikkosen kalastusryhmään kuuluivat tiistaina Rafael, Viivi ja Melissa. Heillä kaikilla on vähäistä kokemusta kalastamisesta muun muassa mökillä.
Kolmikko seurasi silmät tarkkana Rikkosta, kun tämä piilotti kolmihaaraiset koukut neovärisen syöttitahnan sisään. Vavat tuettiin juurakkojen koloihin ja sitten vain odotettiin kärsivällisesti, että kala tarttuisi syöttiin.
Lähdepohjaisen lammen vastarannalla kala syö paremmin kuin nuotiopaikan läheisyydessä ja siellä vapaehtoisten haavi viuhuu nostamassa oppilaiden saamia kaloja. Yksi kirjolohen nappaajista oli tottunut kalastaja Sten.
– Ehkä äiti paistaa sen kotona, hän pohti.
Jos joku nappaa enemmän kuin yhden kalan, ne jaetaan kotiin vietäväksi niille, joita kalaonni ei suosinut.
Kalastuksenhoitoyhdistys istuttaa Storträskiin tuhansia kiloja kirjolohia joka vuosi. Yhdistyksen saamat kalastusmaksut käytetään istutuksiin. Lammesta nousee luontaisesti myös haukea ja ahventa. Yhdistys on vuokrannut lampea parikymmentä vuotta ja nykyinen sopimus Metsähallituksen kanssa jatkuu vuoteen 2025 saakka.