Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Vantaalainen Tuula on valloittava rokkimimmi, jonka puhe pulppuaa aidolla pohjoisen murteella

Syksyn aikana Rock Baby -albuminsa julkaisevan Tara-bändin solisti ei koe tarinoitaan omiksi, jos hän yrittää kertoa niitä itselleen luonnottomaan tapaan.

Vähintään kerran viikossa kuuluu vantaalaisesta kellarista tanakkaa rokin jytkettä. Asialla on Tara, joka ei kierrä eikä kuorruttele pääasiaa. Yhtye soittaa täyttä ja aitoa kahden kitaran, basson ja rumpujen voimin jyräävää raskaan sarjan rokkia, jonka kruunaa vakuuttavaan kähinään taipuva Tuula Saari-Mannilan ääni.

Solisti saapuu treenikämpälle suoraan töistä. Pitkien hiusten pehko on tyylikkäästi koholla, sopivasti sekaisin ja pörröinen.

– Näin minä hiukset aina pidän. Se on pesun jälkeen niin heleppoo, vähän kädellä sekoittaa ja suihkii lakkaa sinne tänne, niin se on siinä, laulaja hekottelee.

Luonnosta juoksulenkeillä nauttiva, timmikuntoinen rokkari osoittautuu yhtä konstailemattomaksi kuin esittämänsä musiikki.

– Tämmöinen minä olen aina, ei lavaminänikään juurikaan siviiliminästäni eroa, pikkuisen voi olla enemmän koruja ja ehkä joku huivi, hän sanoo.

– Kyllähän päivätöissäni asiakkaat joskus ehkä hämmästyvät, kun tukka pystyssä tulen vastaan. Mutta kun alan porista, aika usein he kysyvät ensimmäiseksi, mistä olen kotoisin, ja siitä homma käynnistyy.

Heti ensi tapaamisella onkin valloittavaa, kun edessä seisoo pesunkestävä rokkimimmi, jolta puhe alkaa iloisesti pulputa muhevalla pohjoisen murteella.

– Rovaniemeltä tulin yli 20 vuotta sitten tänne etelään. Aluksi yritin saada murretta pois, mutta jotenkin tuntui, että tarinani eivät ole enää minun tarinoitani, jos yritän väkisin kertoa ne itselleni luonnottomaan tapaan.Muulla bändillä on oma teoriansa asiasta.

– Pojat sanovat, että olen niin kova puhumaan, etteivät muiden murteet ehdi vaikuttaa.

– Mie oon ihan tavallinen Tuula, kiteyttää Saari-Mannila, jolle on mieluista myös keikoilla jutella ihmisten kanssa.

– Vaikka näytänkin keikan jälkeen ihan Alice Cooperilta, kun kaikki meikit ovat valuneet pitkin poskia.

Lavalla oloa ei laulajan mukaan voi verrata mihinkään muuhun.

– Se on kuin jäätävä puhdistautuminen, ollaan bändin kanssa samassa maailmassa yhtä. Sillä elää varmaan viikon, ei tarvitse kuin parit pullakahvit. Niitä kun ei voi jättää väliin.

Taran kappaleiden laulumelodiat ja sanat kirjoittavalle Tuulalle tarinallisuus on tärkeää. Rokkarin omaan tarinaan kuuluu elämänsä rakkauden löytäminen parikymmentä vuotta sitten musiikkipiireistä.

Lauluihin päätyy väistämättä pieni osa oman elämän kokemuksia, kuten esimerkiksi Paha nainen -biisiin.

– Enkeli kuule -kappale on surutyö menehtyneille rakkaille.

Bändin uusin sinkku, Noita, ilmestyi äskettäin. Siihen inspiroi Nicolas Cagen tähdittämä, noitavainoihin liittyvä elokuva Musta noita reilun kymmenen vuoden takaa.

– Meillä ihmisillä on tapana helposti syyttää ja tuomita toista tietämättä hänen taustastaan tarkemmin.

Suvaitsevaisuuden puolesta bändi on halunnut viestittää myös Aseman Lapset -yhdistyksen kanssa yhteistyössä syntyneellä Rakastaako kukaan -kappaleella, joka kertoo koulukiusaamisesta.

Syksyn aikana ilmestyy Taran ensimmäinen albumi Rock Baby. Sen julkaisemiseen liittyy sekä suuri ilo että mittaamaton suru. Tuulan aviomies, puolisonsa kanssa yhtyeen aikoinaan perustanut kitaristi ja säveltäjä Tomi Mannila, menehtyi helmikuussa.

– Suunnattomasta järkytyksestä huolimatta halusimme viedä rakastamamme työn päätökseen yhdessä bändini kanssa. Tomi on mukana musiikissa, muistoissa ja sydämissä.