Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Elämäni biisi -ohjelman Tero Vesterinen kasvoi muusikoksi Martinlaakson voimalan naapurissa

Vesterinen on yksi lauantai-illan suosikkiohjelman laulajista.

Tummilla teillä -kappaleessa on kohta, jossa nuori poika yrittää herättää sammunutta isäänsä, mutta ”mikään ei saa äijää heräämään”. Kertosäkeessä Tero Vesterinen laulaa, että hänelle, joka on rakastettu, kaikki on helppoa. Mutta mieltä painavat ne, joille ”ei jää ketään”.

Sanoitus on lähtöisin Vesterinen Yhtyeineen -bändin rumpalin Teemu Jokisen ideasta, mutta voisi yhtä hyvin olla Vesterisen, 46, itsensä. Hän kasvoi Vantaalla, Martinlaaksossa ”voimalaitoksen katveessa”, Martinkyläntien eteläpuolella ja ammentaa siemeniä musiikkiinsa lapsuudesta ja nuoruudesta siellä.

– Minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, mutta kaikilla ei ollut, Vesterinen sanoo.

Joissakin perheissä oli alkoholismia ja huumeongelmiakin.

– Spurgut pitivät majaa ”isolla kivellä”. Kasvuympäristö oli monipuolinen, Vesterinen kuvailee.

Hän tietää, että luokkakavereilla on ollut ”aika hurjia” kohtaloita.

Minulla oli turvallinen ja hyvä lapsuus, mutta kaikilla ei ollut.

– Biisejä on helpompaa kaivaa, kun on nähnyt elämän raadollista puolta.

Toisaalta Vesterinen on kokenut myös yhteisön voiman ja sen kuinka eri-ikäiset pojat ja tytöt voivat leikkiä yhdessä.

– Se on hirveä rikkaus. Olen iloinen, että olen elänyt tällaisessa lähiössä.

Vesterinen sanoo, että samanlaista on yhtyeen muidenkin, pääkaupunkiseudulla asuneiden, jäsenten menneisyydessä.

Vesterisen musiikin tekeminen alkoi jo lapsena. Hänen isoisä oli harmonikkataituri Vili Vesterinen ja isäkin on soittanut kitaraa yhtyeessä, joten omena ei pudonnut kauas puusta.

Vesterinen aloitti kitarasoiton Vantaan musiikkiopistossa 7–8-vuotiaana ja oli musiikkiluokalla. Kolmannella luokalla hän kuului ensi kertaa bändiin ja siitä lähtien hänellä on aina ollut joku bändi. Silloinkin kun hän etsi alaansa opiskelemalla graafista suunnittelua silloisessa Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, oppisopimuksella teatteriteknikoksi ja valokuvausta Lahden muotoiluinstituutissa.

Ensimmäinen oma sävellys syntyi ala-asteen viidennellä luokalla. ”Ralli-englannilla” tehdyn rockkappaleen nuotit ovat hänellä edelleen tallessa.

Enää hän ei sävellä nuotteja piirtämällä.

– Soittelen juttuja ja äänitän ne. Siitä ryhdyn rakentelemaan, annan biisin johdattaa. Se on edelleen leikkisää, Vesterinen kuvailee työtapaansa.

Nykyisin Vesterinen asuu kahden lapsen perheineen Porvoossa, Veckjärvellä. Puoliso on nuoruudenrakkaus Vantaalta.

Entisessä kotikaupungissaan hän on jostain syystä keikkaillut harvoin, mutta monen Martinlaakson tutun ja ystävän kanssa Vesterisellä on pysynyt yhteys sosiaalisen median kautta. Ainakin juttua riittää, jos he törmäävät vaikkapa jossain keikkapaikalla, kuten edelliskesänä metalliyhtye Amorphiksen Jan Rechbergerin ja Tomi Koivusaaren kanssa.

Juttu on julkaistu aiemmin 21.7.2021