Mertsi Tamminen, 33, näki itse miten jengiytyminen alkoi 2000-luvun Göteborgissa.
Helsingin kaduilla jylläävä roadman-ilmiö vie kohti järjestäytyneitä jengejä, ellei kehitykseen puututa, sanoo valmentavaa työtä Kriminaalihuollon tukisäätiössä tekevä asiantuntija Mertsi Tamminen.
Erityisen alttiita ovat Tammisen mukaan 12–18-vuotiaat nuoret, jotka hakevat omaa paikkaansa.
Roadman-sana tulee Briteistä, jossa roadman on tummissa merkkivaatteissa, huppu päässä kulkeva, porukassa liikkuva nuorukainen. Tyyliin liittyvät rap-musiikkivideot, joissa tyypillistä on peittää kasvot esimerkiksi huivilla.
Ulkoista habitusta tärkeämpää on kuitenkin Tammisen mukaan tunnistaa roadman-asenne, jota leimaa ”gangsta-ajattelu”, vedetään roolia ja ihannoidaan rikollista maailmaa. Kuvioon kuuluu myös tietty puhetyyli, joka kuitenkin muuntuu jatkuvasti.
– Tähän liittyy tietynlainen uhan ilmapiiri. Nuorten kohdalla en puhuisi organisoiduista katujengeistä, mutta nuoret liikkuvat porukoissa, joissa on oma auktoriteettijärjestelmä, eli yksi sanelee tahdin ja muut seuraavat perässä. Konfliktit hoidetaan helposti väkivallalla.
Viime syksynä Helsingin poliisi kertoi, että huolta aiheuttavien nuorten määrä on kasvussa ja osa heistä on ulkomaalaistaustaisia. Yhä useammin mukana kannetaan teräaseita.
Tammisen mukaan roadman-ilmiö Suomessa ja Helsingissä on tietynlaisessa eskaloitumisvaiheessa. Hän on jalkautunut vapaaehtoisena muun muassa Triplassa ja nähnyt nuorten kesken rajuakin väkivaltaa.
– Myös tytöt ottavat keskenään kovaa yhteen.
– Jos ei ole vanhempia, jotka pystyvät ne Jordanin kengät ostamaan, niin sitten tienataan myymällä huumeita tai varastetaan muilta. Porukoissa myös kisataan siitä, kuka on vahvin ja johtajahahmo, Tamminen kuvaa.
Hanki itsellesi Tiktok ja katso mitä siellä jaetaan.
Tammisella, 33, on omakohtaista kokemusta aiheesta, sillä hän oli itse vähällä ajautua jengeihin asuessaan nuorena Ruotsin Göterborgissa.
– Ei se kaukana ollut. Jengeillä on keino saada nuoret tuntemaan itsensä erikoisiksi ja tärkeiksi, vaikka lopulta on kyse vain siitä, että haetaan ’työmiestä’, joka vaikka kauppaa huumeita muiden puolesta.
– Ne lapset, jotka eivät saa tunnustusta kotoaan tai koulusta, ovat tälle alttiita. Eivät he ole pahoja nuoria, vaan he haluavat tulla nähdyksi ja kohdatuksi.
Katukuvassa meillä näkyy nyt samoja merkkejä, kuin aikanaan Göteborgissa, sanoo Suomeen 2008 muuttanut Tamminen.
Osasta Göterborgin silloisista porukoista muodostui organisoituja, tunnuksia kantavia jengejä, joista kuullaan tänä päivänä, kun ne tekevät esimerkiksi murhia.
Musiikkivideot ja sosiaalinen media saavat aikaan sen, että varsin nuoretkin lapset saattavat ihannoida roadman-kulttuuria.
– Räppisanoituksissa korostetaan, että ’tää on meidän mesta’ ja sanoitetaan, että ’rotat’ sitä tai tätä ja ei ’snitchata’, kuvailee Tamminen.
– Vaikka räppärit eivät noita asioita tarkoita, niin nuoret ihailevat sitä ja haluavat saada sen saman feimin.
”Rotat” ja ”snitchaus” -slangisanat viittaavat asioista kielimiseen. Muun muassa Helsingin poliisi on kertonut, että monesti on vaikeaa ratkoa nuorten väkivallantekoja, sillä tekijät, samanikäiset silminnäkijät ja myös uhrit itse vaikenevat tapahtumista.
Tamminen toteaa, että vanhempien on tärkeää perehtyä lapsensa maailmaan.
– Hanki itsellesi Tiktok ja katso mitä siellä jaetaan, niin että olet perillä siitä, mistä tietyt käytösmallit tulevat, jos alat niitä nähdä, kannustaa Tamminen.
Omaa tietoa pitää myös koko ajan päivittää, sillä nuorten keskuudessa ilmiöt muuttuvat vauhdilla.
Tamminen on itsekin varhaisteini-ikäisen pojan isä ja kertoo itse varmistavansa missä poika liikkuu ja kenen kanssa. Samaa hän neuvoo muitakin tekemään.
– Että jos lapsi sanoo olevansa lähdössä fudista pelaamaan, niin sinne myös mennään.
Mitään syytä, miksi 12–14-vuotiaan pitäisi liikkua viikonloppuiltaisin esimerkiksi Triplassa, ei Tamminen keksi.
– Siellä on yksi vessa esimerkiksi valvontakameroiden ulottumattomissa, jossa diilataan huumeita.
Tammine sanoo seuraavansa aktiivisesti mitä kaduilla ja somessa nuorten parissa tapahtuu.
– Haluan ymmärtää polkua millä ollaan ja haluan olla tietyllä tavalla hereillä.